Malediivit: Male ja Ghuli

Täysi suunnitelman muutos. Me kaivettiin kartta esille ja mietittiin, mihin seuraavaksi lähdettäisiin. Kauhean kauas ei tehnyt mieli mennä, sillä sieltä pitäisi päästä joskus jollakin lailla poiskin. Me bongattiin Malen eteläpuolelta pieni saari nimeltä Ghuli. Jos se olisi tylsä saari, me mentäisiin saariketjun seuraavalle saarelle. Tai sitä seuraavalle. Tai sitä seuraavalle.

Ensin meidän olisi kuitenkin mentävä takaisin Maleen, sillä sieltä kaikki lautat lähtevät, ja me tarvittiin kipeästi lisää käteistä. Vain yhdellä saarella oli tähän mennessä ollut automaatti, ja saman saaren majataloissa oli myös kortinlukijat, joten me ei edes automaattia niin tarvittu. Siitä saaresta oli jo aikaa, joten hynälle oli tarvetta. Sitä paitsi me oltiin velkaa meidän edelliselle majatalon omistajalle muutama satanen, sillä heidän saareltaan ei löytynyt ketään, jolla olisi ollut toimiva kortinlukija. Me tavattiin Malessa majatalonomistajan tuttu, jolle me lyötiin setelit kouraan. 

Meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä ympäri Malea ennen meidän Ghulin-lauttaa. Jotenkin mä muistin, että Male olisi ollut tylsä ja harmaa, klaustrofobinen ja likainen kaupunki, eikä mua huvittanut yhtään viettää siellä aikaa enemmän kuin oli pakko. Yllättäen Male olikin tällä kertaa pirteä, kaunis ja leppoisa kaupunki. Ei yhtään mun muistikuvien ankea pölykasa. Me käveltiin saarella nähtävyyksien perässä, käytiin museossa ja ihasteltiin sekä uutta että vanhaa moskeijaa. Ei huono paikka lainkaan.

Mielenkiintoisempia paikkoja koko saarella oli ehdottomasti markkinat. Katetun markkinapaikan ympäristö oli täynnä kalastusveneitä, joista miehet raahasivat kilokaupalla kalaa torille. Näin tuotetta tonnikalaa en ole ikinä syönyt. Malediiveillä on verkkokalastus kokonaan kielletty, jotta kalakanta toipuu, joten kaikkia merenelukoita voi syödä aivan surutta. 

Torin takanurkka tuoksui jollekin, josta oli vaikea sanoa, oliko se hyvä tuoksu vai täysin kuvottava leuhka. Takaseinän hyllyt notkuivat kuivattua kalaa. Siellä oli tonnikalaa, purjekalaa ja kalaa, jolla tuskin suomenkielistä nimeä onkaan. Toisella puolella katua oli rivi heppuja, joille voi kiikuttaa markkinoilta ostetut tuoreet kalat pilkottavaksi. Miehiltä meni vähän päälle minuutin kokonaisen tonnikalan filerointiin. Mieletön vauhti.

Iltapäivällä me heitettiin hyvästit Malelle ja noustiin Ghulin-lauttaan. Me oltiin vaihdettu saaria aina muutaman päivän välein, ja jotenkin teki mieli läytää paikka, jossa tekisi mieli viettää vähän enemmän aikaa. Ghuli oli aivan ihana! Ghuli oli saarista kaikkein pienin, ja me oltiin Grantin kanssa lähes ainoat turistit. Saatiin koko ranta lähestulkoon omaan käyttöön.

Meidän hotellihuone oli tosin niin mukava, että usein ei edes tehnyt mieli lähteä rannalle. Katsottiin telkkaria, syötiin hotellin ravintolassa, sillä rokakin oli törkeän hyvää, käytiin ehkä maksimissaan hakemassa jätskin kaupasta. Joo, ei me täältä mihinkään lähdetä. Ei käyty edes snorklaamassa. 

Itse kyläkin oli pittoreski. Kylän kujat olivat niin vitivalkoista hiekkaa, että ilman aurinkolaseja ei ollut ulos asiaa. Eikä ilman kenkiä, sillä keskipäivän auringossa hiekka oli polttavaa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin meidänkin oli jätettävä Malediivit. Nokka kohti uusia seikkailuja. Kaunis maa. Pirun kaunis maa. Vielä lentokoneestakin se näytti oikein komealta. Kiitos. Kuulemiin.