It's not all beaches and bikinis

Aussit ovat hyviä jätkiä. Eiks niin. Ne on rentoja, ne nauraa paljon, ja ennen kaikkea ne juovat bisseä aivan kuten suomalaisetkin. Niillä on siellä hienoja rantoja ja kaupunkeja täynnä taidetta. Sitten ne on vielä niin hyviä urheilussakin. Kultamitaleja kaapit täynnä. Ja se sää. Siellä paistaa aina aurinko. Mikä paratiisi. Eiks niin?

http://www.experienceoz.com.au/top-10-beaches-in-australia

No, ei välttämättä. Aussilassa on puoli, josta ei hiiskuta kenellekään. Didgeridoo soi kyllä jokaisen turismimainoksen taustalla, ja muutama aboriginaali käy tanssimassa kissanristiäisissä. That's it.

Maailmalle saattaa tulla yllätyksenä, esim. seuraavat asiat:

1) Australiassa on maailman korkeimmat lapsien itsemurhatilastot,

2) Australiassa on yksi maailman matalimmista keskimääräisistä elinajanodotteista ja

3) Australiassa on enemmän mustaihoista sakkia vankiloissa kuin Etelä-Afrikassa apartheidin aikaan.

Okei okei, myönnettäköön, että ei kaikilla ausseilla – vain aboriginaaleilla. Mutta onko se sitten sen parempi, että tieyllä kansanryhmällä menee niin huonosti samalla kuin toisilla menee niin hyvin.

Vitutus on äärimmäinen. Lukekaa ite.

Australia’s Dark Secrets

Highest rates of child suicide in the world Australia is home to the highest rates of child suicide in the world. Please don’t be confused, this is not the national rate. I am talking about rates inside Aboriginal communities. 20 years ago, suicide in Aboriginal communities was literally unheard of, but with increased government pressure on remote communities it became more prevalent since the year 2000 and the numbers went off the charts after the governments military backed intervention (that breached human rights) started in 2007.
It was found that child suicide increased by 500% in 12 months after the intervention started. The Intervention is still happening now after the government decided it was worthwhile to extend it for 10 years. 

Worlds lowest life expectancy rates Similarly, life expectancy in some Australian Aboriginal communities is less than or equal to 3rd world countries in sub-Saharan west Africa (around 37-40 years).

Black Imprisonment rates higher than in South Africa during Apartheid Incarceration rates of Black Australians are higher than the rate of incarceration for Blacks in South Africa during the last 10 years of Apartheid. This is the most complicated topic to explain. Of course there are some Indigenous Australians who should be locked up. However there are thousands of men and women who are in jail for breaking laws that only apply to Indigenous Australians (such as drinking laws). Many are also affected by mandatory sentencing laws which sees the power of discretion taken away from the judge and subsequently forces many first time offenders straight to jail. Other reasons include simply missing a court date due to travel requirements or ill health.

http://wakeup-world.com/2014/09/25/10-dark-secrets-australia-doesnt-want-you-to-know/

Täällä lisää aiheesta:

1. The Department of Health. klik
2. Creative spirits. klik
3. Menzies. klik 

Matkasuunnitelma

Mä saan pari kertaa vuodessa alla olevan kaltaisen viestin, joten mulle tuli sellainen olo, että saatanpa vääntää vastauksen blogiksi. Lähinnä siksi, että tänä vuonna ei ole oikein tapahtunut mitään mielenkiintoista, mistä kirjoittaa.

Moikka Saara, Miten menee? Ausseissa oot edelleen, eikö? 

Mä sain päähäni et pitäisi käydä kaikilla mantereilla ennen ku täytän 30 ja alkaakin olla jo kiire,  joten suunnittelen Australian reissua ehkä ensi jouluksi. Osaatko vinkata minkä lentoyhtiön lentoja kannattaa katella? Mikä reitti on halvin? Mikä taas järkevin... 

KLM esim taitaa lentää sinne ja sillä oon ainakin Euroopassa saanut hyviä&halpoja lentoja. Halpaahan ei Aussireissusta saa millään mut mielummin kumminkin ainakin lennot edullisemmin niin jää enemmän rahaa itse seikkailuihin. 

Ja toiseks, onko mitään muita vinkkejä? Minne päin kannattaa mennä? Minkä verran kierrellä? Kauanko viipyä? Millaista majoitusta suosittelet? Kaikki vinkit ja ideat otetaan vastaan  Ja tuon 5v:n kanssa olis tarkotus reissata, luultavati kahdestaan.!

1) LENNOT: Osaatko vinkata minkä lentoyhtiön lentoja kannattaa katella? Mikä reitti on halvin? 

Kahdella vikalla kerralla Finnair on ollut kaikista halvin. Kannattaa tosin mennä Finnairilla joko Singaporeen tai Hong Kongiin ja sitten lentää halpalentoyhtiöllä Aussilaan (JetStar, AirAsia, Virgin). Mä säästin jotain 800 dollaria viimeksi näillä keinoin.

Sun ei myöskään kannata lentää samasta paikasta pois. Australia on iso ja kaikki tietää, että se on iso, mutta harva oikeasti ymmärtää kuinka iso. Lennä esim. Melbourneen ja pois Cairnsistä. Täkin onnistuu halvemmin, kun sulla on edestakaiset lennot Singaporeen ja sieltä jatkot halpiksella. Sitä paitsi se viisivuotias varmasti tykkäisi Singaporen Universal-studioista.

Ai niin, ja Finnairilla sä voit lentää Turusta, jos maksaa jonkun extra viisikymppiä. On se sen arvoista, kun ei tartte istua bussissa ja hytistä talvipakkasilla Ikean nurkilla.

2) MUUT VINKIT: Ja toiseks, onko mitään muita vinkkejä? Minne päin kannattaa mennä? Minkä verran kierrellä? Kauanko viipyä? Millaista majoitusta suosittelet? Kaikki vinkit ja ideat otetaan vastaan  Ja tuon 5v:n kanssa olis tarkoitus reissata, luultavati kahdestaan.

Australiaan saa palamaan useamman vuodenkin, jos siltä tuntuu, mutta ehkä normaalille työssäkäyvälle ihmiselle se ei ole mahdollista. Suosittelisin kuitenkin useampaa viikkoa vähintään. Mun serkku ja sen siippa kävi visiitillä pari vuotta sitten, ja kyllä kahdessa viikossa kerkesi paljon nähdä, mutta sitten on tuli persiin alla koko ajan. 

Kaksi näkemisen arvoista kaupunkia Aussilassa ovat Melbourne ja Sydney. Pari päivää kummassakin. Aussilassa mun mielestä on kyllä mielenkiintoismpaa luonto ja kansallispuistot kuin kaupungit. Isot kaupungit tuppaavat olemaan ympäri maailman hyvin samankaltaisia. Melbourne on tunnelmallinen, ja Sydneyssä on se oopperapytinki. 

Victorian osavaltiossa on useampikin hyvännäköinen kansallispuisto, joihin kannattaa tutustua. Great Ocean Road NP ja Grampians NP on "lähes" vierekkäin. Great Ocean Roadin varrella on leirintäalue nimeltä Bimbi Park, jossa asustaa useita koalia, jotka eivät ole mitenkään arkoja. 

Grampiansin leirintäalueella asuu taas satoja kenguruita, jotka nekään ei ole arkoja. Halvinta on reissata vuokratulla autolla, jossa on nukkumismahdollisuus. Oma rauha, oma aika ja joustavuus.

Muita hienoja mestoja Victoriassa on Phillip Island, jossa voi illalla seurata, kuinka tuhannet pingviinit tulevat mereltä kotipesiinsä. Nekään eivät ole arkoja. Viisivuotias on varmasti tohkeissaan. Muutenkin koko saari on komea. 

Siitä etelään on Wilson's Prom, jossa on upeita rantoja, upeita näköalapaikkoja ja upeita kivimuodostelmia. Suosittelen.

New South Walesista ja Sydneyn lähistöstä en osaa sanoa juuri mitään. Siellä on ne Blue Mountains, joilla kävin yli kymmenen vuotta sitten, eivätkä ne olleet mitenkään ihmeellinen kokemus. Mä lentäisin Melbournesta Sydneyyn ja Sydneystä Queenslandiin, missä on se valliriutta. Melbournesta Sydneyyn ajo on vähintäänkin 10 tunnin rykäisy ilman taukoja. Yleensä lennon saa noin sadalla dollarilla, bensat maksaisi varmaan noin 500 dollaria.

Queenslandista skippaisin Brisbanen, joka on kyllä ihan kiva kaupunki, mutta jos siihen mennessä on jo nähnyt Singaporen, Melbournen ja Sydneyn, niin ei siellä mitään varsinaista nähtävää ole, paitsi snadisti etelään on Gold Coast, jossa on kaikenmoisia huvipuistoja (plääh) ja snadisti pohjoiseen on se Steve Irwinin eläintarha. Tosin tähän mennessä teidän olisi pitänyt jo nähdä kaikki aussi eläimet livenä.

Menisin suoraan valliriutalle. Cairnsistä järjestetään paljon lapsillekin sopivia snorklailuturneita. Siellä olisi myös sademetsää sun muuta villielämää. En tosin ole itse käynyt - vielä. Ollaan kesäkuussa menossa.

Mä tykkään Northern Territorystä. Täällä ja Pohjois-Queenslandissa on joulun tienoilla kuivakausi, mikä meinaa sitä, että majoituksen hinta on huipussaan. Normaalisti hotellihuoneen saa jollain sadalla+ dollarilla, mutta silloin hinta keikkuu jossain 300+ dollarissa. Northern Territoryssä hienoa on Kakadu NP ja tietenkin se kivenmöykky - Uluru. Sinne meneminen on kyllä hankalaa. Ajo mistä tahansa suunnasta kestää päiviä, ja lennot on kalliit. Jos tavoitteena on viettää halpa muutaman viikon loma, Ulurusta kannattaa ehkä tinkiä.

Samoista syistä jättäisin väliin myös South Australian ja Western Australian. Välimatkan nähtävyyksistä toisiin ovat julmetun pitkät.  Puhutaan tuhansista kilometreistä.

Varteenotettavia vaihtoehtoja on myös Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa piipahtaminen. Kummatkin ovat suhteellisen pieniä saaria, joissa on helppo matkata vuokra-autolla. Välimatkat ovat lyhyitä, ja kummassakin paikassa on paljon nähtävää. While you're in the neighbourhood… Ja onhan tuossa tuo Bali.

Frozen

Disneyltä tuli ulos uusi prinsessaleffa. Koko maailmahan sen taitaakin jo tietää. Leffan prinsessa on kotoisin jostain kylmästä maasta ja sillä on vaaleat hiukset. Se olisi jo riittänyt näissä maisemissa uuteen lempinimeen, mutta sitten mulla sattui olemaan eräs päivä tukka sivupalmikolla. Sen jälkeen mut tunnetaankin nimellä Frozen tai Let-it-go.

Mua kutsutaan täällä milloin miksikin. Paikalliset osaisivat päräyttää Saaran ihan suomalaisen kuuloisella ärrällä, mutta kun nämä valkonahat täällä eivät osaa, eivät paikallisetkaan sitä tee. En mä sentään Sarah ole. Joskus Zara. Yleensä ihan vain Saara mutta aussi ärrällä. Kirjoitusasuja on sitten kyllä useampia.

Mä olen saanut myös paikallisen nimen. Grantin apuope nimesi mut Naantakiksi. Naantak on ranta, jolle kilpikonnat käyvät täydenkuun aikaan munimassa. Kaunis paikka. Oppilaat nimesivät mut aikoinaan Pidok-Pidokiksi pienen ruskean linnun mukaan. Mun vanha apuope, Angelica (paikallinen nimi Yelyel) sanoi, että Pidok-Pidok olisi parempi, sillä lintu on hänen toteemieläimensä. 

Eiköhän sopu sijaa anna. Voinhan mä olla kumpaakin. Tai siis kaikkia: Saara, Zara, Sarah, Naantak, Pidok-Pidok, Frozen ja Let-it-go.

Mutta se Disney-elokuvan prinsessan palmikko! Muksut ovat aina tykänneet leikkiä mun tukalla. Vanhemmatkin tytöt haluavat etsiä siitä täitä. Täällä elämiseen kuuluu se, että täitä tulee ennemmin tai myöhemmin. Multa on löytynyt täin munia, mutta ei itse elukoita… vielä. 

Suurta hupia on myös mun tukan värjääminen. Jos hankaa liituja puruksi ja sekoittaa joukkoon vettä, saa tahnaa, jolla saa hiuksiin raitoja. Mun tukka on siitä eri kiva, että raidat näkyvät paremmin. On se punk. Siihen en ole vielä suostunut, että tusseista puristetulla musteella värjätään huulet ja posket. Mimmeillä on hirveä hinku saada meikkejä.

Yleensä mulla on välituntivalvonnan aikana viitisen likkaa tukan kimpussa. Siihen tehdään lettejä, sitten letit puretaan, sitten tehdään toisenlaisia lettejä, sitten sovitetaan mun latvoja omaan päähän (näin niitä täitä tulee), sitten räpsitään kuvia.

Onneksi mulla ei ole ikinä ollut arka päänahka.

Silimä

Meidän muksut tykkäävät viskoa kiviä välituntisin. Niitä on kiva heittää ihmisiä kohti, peltikatoille, autojen ikkunoihin jne. Kyllähän niille on kerrottu, että jotakuta vielä sattuu ja pahasti, mutta eiväthän ne kuuntele. Muutamalla oppilaalla on jo ollut kallo auki tänä vuonna - eikä tässä kouluvuodessa ole vielä monta kuukautta ollut - ja nyt oli mun vuoro.

Pojat heittivät toisiaan kivillä, ja murikoissa oli aikamoinen vauhti. Toinen pojista väisti kiveä, ja se pläjähti mua suoraan silmään. Mä tipuin maahan samantein silmää pidellen. Hetken oli sellainen olo, että en ollut varma, oliko mulla enää silmää ollenkaan. Vettä valui silmistä niin paljon, että se valui käsivartta pitkin maahan lätäköksi. Yök.

Onneksi vahinko sattui aivan koulun sairaanhoitajan toimiston vieressä. Yksi aikuisista talutti mut hoitajalle, jossa todettiin, että on mulla vielä silmä. Mä olin melko kiukkuinen ja taisin yllättää opettajat ja oppilaat mun kirosanavaraston laajuudella. Tuli päristyä varmuuden vuoksi kolmella kielellä, jotta viesti menisi perille - englanniksi, murrinh-pathaksi ja suomeksi. Kaikista pelottavin oli ehkä suomi, sillä toinen kiviä heitelleistä pojista otti jalat alleen.

Mut kuskattiin meidän klinikalle, ja reksi lähti pojan perään. Klinikalla todettiin, ettei mun silmässä ole haavoja tai mitään näkyviä naarmuja. Reksi taas totesi, että poikaa ei juuri kiinnostanut, sillä hänet löydettiin pulikoimasta kavereiden kanssa joesta. Hän otti taas pitkät. Poika oli kuin rasvattu salama ja kipaisi ryteikköön piiloon. Meidän paikallinen apuope, joka lähti tulkiksi mukaan, juoksi perään, ja sieltä sälli saatiin kiinni. Ei ole poikaa näkynyt koulussa tämän jälkeen.

Meidän rehtori ja vararehtorit menivät jonkinmoiseen kriisinhallintatilaan. Mut lähestulkoon pakotettiin sairaslomalle, vaikka lääkäri sanoi, ettei mun silmästä löytynyt mitään. Mä luulen, että ne pelkäsivät, että mä haastan heidät oikeuteen. Nämä täällä Aussilassa nimittäin tykkäävät haastaa toisiansa oikeuteen. Ja itse asiassa ei olisi kahta kysymystäkään, ettenkö olisi palkannut asianajajaa, jos multa olisi mennyt näkö.

Lisäksi rehtori lennätti mut Darwiniin erikoislääkärille tsekattavaksi pari viikkoa vahingon jälkeen. Mä menin lähinnä vaan ilmaisen kaupunkireissun vuoksi. Koulu maksoi lennot, hotellit, sapuskat, lääkärit ja taksit. Mä tilasin huonepalvelusta "one of your most expensive everything" ja vedin navan täyteen pihviä ja juustokakkua.

Ei tämäkään lääkäri löytänyt silmästä mitään. Lääkäri laittoi jotain aivan hulluja silmätippoja, jotka saivat mun pupillin käsittämättömän laajaksi, jotta hän voi tsekata kunnolla silmän sisälle. Lekuri ehdotti, että mun silmän pohjan kerrokset ovat ehkä irronneet toisistaan, sillä, vaikka mitään normaalista poikkeavaa ei sieltä sisältäkään löytynyt, mun silmä oli ollut valonarka pari viikkoa. Tämä ongelma korjaantuu kyllä kuulemma itsestään, eikä mulla kyllä mitään vaivoja ole sen jälkeen ollutkaan.

Paitsi ne laajennussilmätipat. Mun pupillit olivat niin järjettömän isot, että ihmiset toljottivat. Luulivat varmaan, että mä olin aineissa. Mun pupillien koko meinasi myös sitä, että mun silmiin pääsi hirveästi valoa, mikä puolestaan meinasi sitä, että mä en nähnyt mitään. Mun ympärillä oli vain värejä - ei edes muotoja. 

Mä kävin shoppaamassa työvaatteita lääkärivisiitin jälkeen. Kotona Grant totesi, että ostoksista kyllä huomaa, että mulla oli silmissä vikaa. Kiitti.

No tää on tätä kulttyyriä

Olin viikon alakoulussa sijaisena. Jip! Hurraa! Olipa kivaa. Jos mua vähääkään tuntee, tietää, että mä en ole hirveän hulluna lapsiin. Niinhän sitä sanotaan, että yläkoulun opettajat opettavat aineita ja alakoulun opettajat opettavat lapsia. Jotenkin musta tuntuu, että tätä toistavat alakoulun opet vähän piruillakseen yläkoulun opettajille. “Me kasvatetaan tuleva sukupolvi. Lapset on meidän tulevaisuus. Te hynäätte nominatiivi-genetiivi-partitiivi-liiba-laabaa.”

No, mä voin hyvin myöntää, että mieluummin mä opetan aineita kuin näitä räkänokkia. Mä olen opettaja – en kasvattaja. Kumpiakin tarvitaan, kummatkin ovat ihan yhtä tärkeitä. Onneksi nämä mukulat olivat sentään viides- ja kuudesluokkalaisia. Silti mä jouduin opettamaan, miten niistetään nenä.

Meidän alakoulussa on se hyvä puoli, että kerran viikossa näillä on kulttuuritunti, jolloin kylän vanhempi väki tulee kouluun kertomaan tarinoita ja opettamaan perinteisiä tansseja. Vaikken mä tarinoista mitään ymmärrä, touhua on silti kiva katsoa. Varsinkin tanssia.

Kakarat jakaantuvat omien heimojensa tanssiryhmiin, maalaavat nahkansa ja pukeutuvat lannevaatteisiinsa. Heillä on omat tanssinsa ja laulunsa. Osa ryhmistä on hyvin järjestyneitä ja aina valmiina menoon heti kellon soitua. Osa hakee vielä kolme varttia myöhemmin didgeridooita ja clapstickkejä eli soittokalikoita. Ja tiuskii opettajille, koska heillä ei ole vehkeitä. *huokaus*  Silti se on kivaa.