31. heinäkuuta 2014

Leirikoulupäiväkirja 2

Seuraavana aamuna väki oli hereillä melkein auringonnousun aikaan. Linnut alkoivat räkättää puissa, eikä siinä metakassa olisi nukkunut kukaan. Lisäksi muksut olivat intoa täynnä. Me lykättiin  muksuille murot naamariin ja lähdettiin ajamaan kohti seuraavaa mestaa. Meidän päämäärä oli Barunga-festarit, mutta matkan varrelle osui myös mukava krokotiilitön uimapaikka.






Me pysähdyttiin tankkaamaan kulkuneuvot bensa-asemalle ja päästettiin muksutkin jaloittelemaan hetkeksi. Kakarat tyhjensivät lähes koko aseman kahvion roskaruoasta. Tuli aikamoinen tili tehtyä alle viidessätoista minuutissa. Muksuilla oli lähes maaninen ilme kasvoillaan. Kaikkimullehetinyt!







Me pysähdyttiin pulikoimaan Edith Falls -putouksille. Putoukset itse olivat aika mitättömät, mutta uimapaikka oli mahtava. Eilisten lämpimien vesien jälkeen veteen mentäessä tuli kiljuttua jonkin verran. Veteen totuttelemisessa meni jonkin aikaa, mutta lopulta osa lapsistakin uskalsi pulikoida.








Osa valvojista päätti uida lammen toiselle puolelle vesiputouksien luo. Matka ei ollut pitkä, mutta on niitä pienempiinkin vesiin hukkuneita. Me loput rääyttiin muksuille, että McDonaldsia ei tipu, jos edes mietitte putouksille uimista. Meitä oli kaksi lopulta valvomassa kahtakymmentä kakaraa. Ketä siinä sitten olisi alkanut ensimmäiseksi pelastaa, jos päät olisivat kadonneet pinnan alle. Meidän sisäoppilaitoksen valvojat käskivät meidän vähän relata. Jälleen kerran: mä en aio joutua vankilaan, jos joku tällä retkellä hukkuu. Sitä kun Aussilassa tapahtuu. Siis että opet joutuvat liriin pienimmästäkin.






No, saatiinhan me kaikki muksut elossa vedestä ja ruvettiin järkkäämään lounasta sakille. Vesiputouksien läheiseltä leirintäalueelta löytyivät ilmaiset grillit, joten me lätkittiin makkaraa kilotolkulla paistumaan. Nämä aussit ovat siitäkin kummallisia, että heidän makkaransa ei tule esikypsennettyinä kuten meidän, joten ne ovat kylmää ja raakaa mömmöä kuten meikäläiset siskonmakkarat. Onneksi meidän tytöt halusivat päästä kokkitouhuihin. Lapsityövoimaa.






Sillä aikaa, kun likat järjestivät meille lounaan, pojat hävisivät. He olivat vain lähteneet kävelylle, mutta tietenkin ilman valvojia. Kyllä nämä osaavat itsestään huolta pitää, mutta ei sitä ikinä tiedä, miten käy. Turistit ovat hirveän kiinnostuneita meidän muksuista ja haluavat ottaa heidän kanssaan valokuvia. "Kato kato kato, tossa on nyt se semmonen aporikinaali!" Toisaalta ihmisillä on myös ihan ihmeellisiä uskomuksia. Mä en halua, että ketään syytetään mistään enkä mä halua että meidän oppilaita kohdellaan kuin eläimiä eläintarhassa. 






Saatiin me kaikki kuitenkin ehjinä autoihin ja jatkettiin matkaa. 








24. heinäkuuta 2014

Leirikoulupäiväkirja 1

Kylän sisäoppilaitos päätti viedä muksut leirille, ja meidän koulu päätti, että se on hyvä idea ja pakkasi läjän muksuja sisäoppilaitoksen bussiin ja pyysi muutamaa opettajaa avuksi. Jotenkin mä päädyin sanomaan kyllä. Ideana neljän päivän leiri oli kovin hauska, mukava ja kiva ja tollee. Eipä tullut silloin mieleen, että siellä leirillä joutuu olemaan neljä päivää oppilaiden kanssa. Huoh.




Me lähdettiin reissuun torstaiaamulla. Me tarkoittaa muutamaa sisäoppilaitoksen työntekijää, neljää opettajaa, muutamaa paikallista valvojaa ja neljääkymmentä muksua. Onneksi Grantin ukko oli ajanut Grantin jouluna Victoriassa ostaman troopyn Wadeyeen edellisenä viikonloppuna. Grant ehdotti, että me otetaan oma auto mukaan. Saadaan vähän lomaa muksuista, kun ei tarvitse istua niiden kanssa bussissa. 




Me ajettiin meidän karavaanin kärjessä. Me sovittiin, että me mennään edeltä Grantin kanssa, sillä meillä oli telttakamat autossa, ja pistetään leiri pystyyn ensimmäisessä kohteessa. Pirun hyvä idea, sillä muut ajoivat sitten bussin perässä. Me järkeiltiin, että ollaan liemessä, jos bussi menee rikki ja muut vain jatkavat matkaa. Niinpä bussi kulki kärjessä, jotta perästä tulevat voivat pysähtyä auttamaan tarvittaessa. Tosin tämä merkitsi myös sitä, että muut saivat ajaa kuusi tuntia hiekkateillä bussin pölyjä hengitellen. Näkyvyys nolla ja punaista hiekkapölyä joka paikassa. Toisaalta me Grantin kanssa relattiin kuumissa lähteissä.




Meidän ensimmäinen kohde oli Douglas Daly -kansallispuiston kuumat lähteet. Pari tuntia meidän saapumisen jälkeen muut pääsivät perille. Muksuille oli selvästi kerrottu, että vesi olisi kuumaa, mutta eivät ne tainneet uskoa. Jokainen kysyi bussista laskeutuessa, onko se vesi kuumaa, onhan se kuumaa, onko se kylmää vai lämmintä., eeeeeeeeeei kai sentään kuumaa.






Ensimmäinen oppilas, joka pääsi varpaitaan uittamaan lämpimässä vedessä, ei selvästikään ollut uskoa hermojärjestelmänsä tuntemuksia. Kasvoilla säikähtänyt ilme ja sitten äkkiä viesti kavereille. On se lämmintä. Sitten meillä olikin joki täynnä muksuja, jotka juoksivat joenpenkalta toiselle etsien lämpimiä, lämpimämpiä ja kuumia kohtia. Jos varpaat kaivoi joen hiekkaan muutaman sentin syvyydelle, alkoi hiekka oikein polttaa. Voi, sitä riemua!







Joen keskellä oli pieni saari, jonka toisella puolella vesi oli viileää ja toisella puolella rentoiutavan lämpimästä polttavan kuumaan. Me käytiin puljaamassa vuorotellen kummassakin. Muksut epäilivät, että joen alla on varmastikin tulivuori ja että tuskin täällä on turvallista yöpyä. Kyllä niille lopulta tuli uni palloon, mutta meni siinä aikaa.




Meidän kanssa samalla leirintäalueella oli tietenkin muitakin ihmisiä telttailemassa. Mä varoittelin etukäteen lähimpiä kämppereitä, että meitä on sitten paljon, me ollaan meluisia ja suurin osa meistä on teinejä. Ymmärsivät aika nopeasti siirtää telttansa ja karavaaninsa muualle, mutta eihän se meidän muksuja häirinnyt. 




Meillä oli yhtäkkiä ystäviä joka paikassa. Muksut eivät olleet aiemmin nähneet asuntoautoja ja -vaunuja. Yhdessä vaunussa oli sisällä kaksikymmentä mukulaa. Varmistin omistajalta, että he olivat kyllä saaneet luvan käydä sisällä. Kaikki oli kyllä valtavan ihmeellistä. "Täällä on keittiö. Täällä on sänkykin. Toi on suihku!!!"




Kyllä muksuille lopulta maittoi uni. Tovi siinä meni, että me saatiin ne meidän naapureiden teltoista sun muista ulos.