29. tammikuuta 2015

Kirjoitusnäytteitä

Kouluvuoden loppu on jo horisontissa, ja opettajat yrittävät riipiä kokoon todistusaineistoa oppilaiden edistymisestä. Ollaan vuoden verran tahkottu englantia ja oikeinkirjoitusta. Tässä mun satoa. Näyttää seksivalistuskin menneen perille.














Meidän opettajainhuoneen kodinkoneetkin ovat hieman oikeinkirjoitusrajoitteisia.



27. tammikuuta 2015

Hyväntekijät

Meillä vieraili jonkinsortin hyväntekeväisyysjärjestö, joka käy Wadeyessä pari kertaa vuodessa. Yleensä heidän mukana tulee pari muusikkoa ja urheilusankareita touhuamaan kaikenmoista meidän muksujen kanssa. Tässä viime kertojen touhut:



Tällä kertaa heillä oli mukana myös katutaiteilija Melbournesta.  Taiteilijan tarkoitus oli maalata koulun seinä, mutta jotenkin projektista tulikin muksut-läträä-maalia-kankaalle-miten-huvittaa-projekti. Lopputulos oli hirvittävä. Juuri sitä samaa, mitä me aina täällä tehdään: "emmä tiä, maalaa vaik toteemieläin". Sääli, sillä sällin taide oli oikeasti ihan helkutan hyvännäköistä.




Mun muksut sentään pääsivät treenaamaan spray-pullojen käyttöä. Se tuntui olevan heille mieluisaa puuhaa. Ovathan he jo toki kymmenvuotisen koulu-uransa aikana maalanneet muutamat toteemieläimet.






Loppuviikosta me käytiin maalaamassa kylän keskustassa olevaan konttiin viesti siitä, miten tärkeää on pitää itsestään huolta. Viesti, jota on mahdotonta hokea liikaa täällä. Mä kuvittelin, että maalaus järkättäisiin spray-pulloilla, mutta sen sijaan me odotettiin 38 asteessa kolme varttia, että hyväntekijät saivat pressut auringon suojaksi. 




Sen kolme varttia mä sain kailottaa ympäri kylää "lopeta se kivien heittely, älä hakkaa seinää, alas sieltä katolta, älä sylje ihmisiä naamaan, ei saa roiskia maalia, päästä irti siitä koirasta". Ei-opettajat eivät hokaa, että teinit kyllä löytävät jotain tekemistä, ellei heille ole järjestetty sitä tekemistä. Sitten kun muksut saivat pensselit käsiinsä, olikin jo lounasaika.






Mä päätin lounastauolla, että mä en aio enää osallistua maalausprojektiin. Onneksi mukuloilla oli liikuntaa seuraava tunti ja liikunnan maikka halusi viedä heidät takaisin maalauspaikalle. Mä vietin koko tunnin harjaten maalia pois tukasta. Voi, näitä velikultia. Prkl. 




Muusikot tekivät yhtä hyvää jälkeä kuin aina ennenkin. He ovat käyneet täällä jo monta kertää ja tietävät, millaiseen liemeen ovat joutuneet. Oppilaat tykkäävät aina touhuta heidän kanssaan, ja ilon huomaa lopputuloksesta. Tällaista jälkeä tuli tällä kertaa:




Edellisellä vierailulla hyväntekijät eivät tulleet kouluun vaan touhusivat kylän aikuisten kanssa. Tuloksena oli laulu ja video, jota on nyt pyöritetty toistolla monta kuukautta meidän luokassa. Oppilaat ovat ihan hullaantuneita biisiin. Toivottavasti viestistä menisi edes jotain perille.