Ihana, ihana sade

Sadekautta ennen on aina muutaman kuukauden infernaalinen jakso, jolloin ilmankosteus huitelee miljoonissa, mutta ei vain kertakaikkiaan sada tippaakaan. Eikä siinä mitään, mutta kun samaan vuodenaikaan elohopea kiikkuu vähän vajaassa neljässäkympissä. Silloin ei enää naurata.

Tietenkin tämä ajanjakso osuu myös kouluvuoden siihen vaiheeseen, kun työkavereiden vitsit alkaa jo vanhentua eikä sitä jaksa teeskennellä tykkäävänsä pomon pähkähulluista ideoistakaan. Mun ala-asteen opettaja sanoi joskus, että tyhjät tynnyrit kalkattaa. Niin kalkattaa pomon pääkoppa ja pomon vaimokin.

Sitten alkoi sataa. Ihana, ihana sade. 

Enkä mä ollut suinkaan ainoa, joka sateesta nautti. Naapurin kersojen mielestä mikään ei ole niin parasta kuin sateessa toikkarointi. Vettä tulee sellaisella vauhdilla, että ojat tulvii ja niissä on kiva uida. Jep, siellä koiran paskan, ruosteisten tölkkien ja särkyneiden pullojen seassa. Eipä kumma, ettei näillä ole allergioita.

Aikuisten koulu

Meillä ollaan opiskeltu. Kylän aikuiset tekevät silloin tällöin kursseja darwinilaisen instituutin kautta, ja niin meillä on sitten valmistujaiset kerran pari vuodessa. Kurssit kuulostivat alkujaan aivan mielettömältä mahdollisuudelta paikalliselle porukalle. Pirun kätevää, jos työelämään valmistavaa opetusta saa täällä paikan päällä, sillä ei täältä kukaan kaupunkiin ainakaan opiskelemaan lähde. Darwinissa on maan kalleimmat vuokrat ja mahdotonta saada töitä, jos on aboriginaali. Muthei, tosi ihq et on tällanen mahdollisuus hei niin ku kaikille tarjottu, tiätsä, et ei sit muutaku muuttamaan.

Mua pyydettiin suorittamaan parin kurssin loppuarviointi. Silloin mulle valkeni, millaisesta kurasta on kyse. Loppuarvioinnissa eräässä tehtävässä apuopettajan piti kuvitella vastaavansa puheluun kuljetusfirman mieheltä, joka on toimittamassa koulun keittiöön tarvikkeita, mutta keittiössä ei ole ketään paikan päällä. Ei kauhean hankala tehtävä. Jes, kiva. Apuopettajaksi pääsee, jos osaa kirjoittaa esim. Post It –lapulle, että puhelu numerosta se-ja-se henkilölle se-ja-se. Tai vastaukseksi kävisi myös se, että hakee opettajan / keittäjän / vaksin / reksin / toimistotädin. Nyt ollaan kyllä modernin pedagokiikan sydämessä. Hitto, mun olis pitänyt käydä omat tutkinnot täällä eikä viettää vuositolkulla yliopistossa.

Ei sitten muuta kuin arvioimaan lopputöitä. Nehän sitten tietenkin suoritetaan suullisesti haastatteluna, sillä apuopettajan hommissa luku- ja kirjoitustaito on toisarvoinen asia. Pääasia, että osaa vastata puHeLImEEN pErKELE! 

Kurssilaisten tenttitilanne meni joten kuten näin:

- Mitäs sä tekisit, jos vastaat koulun toimistossa puhelimeen, ja sieltä kerrotaan, että kuljetusfirman sälli on keittiössä ruokien kanssa, mutta keittäjiä ei näy missään?

- En mä vastaa puhelimeen.

- Niin, mutta entä jos sä vastaisit, ja sattuisi tällainen tilanne?

- En mä vastaa puhelimeen.

- Mut jos puhelin soi ja toimiston täti on vaikka esimerkiksi tauolla?

- Mun työtehtäviin ei kuulu puhelimeen vastaaminen.

- Ei kuulukaan, mutta jos mä nyt kirjoitan tähän kysymykseen vastaukseksi, että sun työnkuvaan ei kuulu puhelimeen vastaaminen, mitä luulet, meneekö tentti läpi?

- Mut mun ei kuulu vastata puhelimeen. Agatha vastaa puhelimeen.

- Joo joo, mut jos Agatha on vaikka kipeä tai vessassa ja puhelin vain soi ja soi ja soi ja soi, ja sitten sä vastaat puhelimeen ja joku heppu on keittolan ovella 45 asteen helteessä pakastepussien kanssa?

- Joo, tosi hankala tilanne. Pakastepussit varmaan sulaa ja sit kaikki tulee kipeeks.

- Niinpä, ajatella. Pitäiskö sun vastata siihen puhelimeen?

- Ehkä.

- Hyvä! Nyt kun sä olet vastannut siihen (KUVITTEELLISEEN) puhelimeen ja kuullut tämmöiset uutiset, niin mitäs seuraavaksi kannattaisi tehdä?

- Ei mulla ole keittiöön avaimia.

- No, ei tietenkään. Kenellä mahtaisi olla?

- Vaksilla.

- Joo, nyt on aika kinkkinen pulma. Soittajalla on ongelma. Vaksilla olisi ratkaisu. Mitenkähän me saataisiin vaksille tieto, että apua tarvitaan?

- Puhelimella.

- Jes! Hyvä!

- Mitäs sä kertoisit vaksille?

- Mä en käytä puhelinta. Agatha vastaa puhelimeen.

- Aha. Ei sitten muuta.

Jalkapallosyntymäpäivät

Meidän pikkupoika täytti vuosia ja toivoi itselleen jalkapalloteemaisia synttäreitä, joten enkös mä sitten vääntänyt kemuihin koristeeksi jalkapalloaiheisia koristeita. 

Oli julisteita seinällä, ...

...futiksia ympäri kämppää, ... 

...pokaaleja,...

...faneja...

... ja huligaaneja.

Ei kai sitä sen enempää futisbileisiin tarvita. Ai niin, bisseä. Joo, bisseä!

Ja jäitä, että ne bisset pysyvät kylminä.

Konna

Naapureilla on uusi lemmikki. Lemmikin äiti heitettiin nuotiolle ja vedettiin naamariin illalliseksi. 

Lemmikki itse puljaili pienessä vadissa ainakin yhden iltapäivän. Tuskin se pitkään eli. Siihen malliin sitä kieputettiin kaulasta.

Nynny pesis

Elämässä on muutamia tosiasioita, joita ei auta kieltäminen. Näihin kuuluu muun muassa se fakta, että Wadeyessä miehet pelaavat jalkapalloa ja naiset softballia. Jos on sellainen tunnelma, että lukija ei nyt tiedä, mitä softball meinaa, netistä varmaan löytyy tarkampaa tietoa. Esim. Wikipedia on varmasti kätevä tiedonlähde. Mä en tiedä, mistä on kyse tarkemmin. Lähinnä urheilulajia voisi kuvailla sanoilla nynny pesäpallo.

Likoilla on ollut softis-liiga pystyssa muutaman kuukauden ajan. Enemmän mielenkiintoa on herättänyt kentän ulkopuoliset tapahtumat. Kentällä actioniä on tuskin lainkaan. Mimmit tuskin juoksevat, osuvat palloon vain harvoin ja ovat aika huonoja koppeja.

Kentän ulkopuolella sitten tapellaan siitä, kuka pelaa missäkin joukkueessa. Eräs perhe katkaisi välit tyttäreen, joka päätti pelata toisessa joukkueessa. Tai oikeastaan hän pisti oman joukkueen pystyyn, sillä mimmejä, jotka eivät mahtuneet muihin joukkueisiin, oli ainakin neljäkymmentä. En tiedä, oliko kyse niinkään mahtumisesta  vai siitä, että heillä on jotain sutinaa toisten naisten miesten kanssa tai sitten he ovat väärästä perheestä tai klaanista tai toteemit on huonot tai tuuli puhalsi kaakosta pelipäivänä ja se on huono enne.

Mä en jaksa tätä menoa. 

Hei, me shopattiin!

Huomaa, että on ollut kaikilla lomat. Lomaltapaluun huomaa yleensä siitä, että pojilla (tarkoitan tässä siis miesopettajia) on uudet tukat (Wadeyessä kun ei ole parturia) ja tytöillä uudet työvaatteet (Wadeyessä kun ei ole vaatekauppoja). Selkeästi siis on käyty sivityksen parissa.

Nappiin meni!

Ja seuraavana päivänä.

Sydney: Perjantai

NEW EXPERIENCES

We had a lot of new experiences that we haven’t had in our community. For example, we visited Sydney University and experienced how city schools are different from our school in Wadeye.

We also visited many museums and we learned that mass is very different in the city. There is a lot of sitting down and standing up. It made us very tired.

We got to use more English when we asked for drinks in the restaurants and with people that we passed. Many people wanted to talk to us. We got to practice our manners all the time. We had to remember to be polite and to say please, thank you and excuse me.

No, onneksi on sitten opittu jotain ainakin.