Puutarhointia

Kummityttö kävi kylässä toissa viikolla. Me oltiin kyynärpäitä myöten mullassa, yritettiin saada jotain tolkkua puutarhaan, ennen kuin monsuunikausi iskee päälle.

Tongittiin kukkapenkkien ulkopuolelle levinneitä kasveja maasta ja annettiin niitä naapureille. Siirreltiin banaanipuita paikasta toiseen. 

Tai siis Grant siirteli. Mä kuvasin muksuja. Tosin Rosie, kummityttö-Karan, isosisko oli melko kiinnostunut maan tonkimisesta. Muut olivat lähinnä kiinnostuneita meidän jääkaapin tyhjentämisestä. 

Austraalijan Poikamies 2015

Nyt täytyy puhua jostain hieman epämiellyttävästä. Pakko tunnustaa, että on tullut tehtyä kaikenmoista, mitä saa jälkikäteen hävetä. Ja on tullut elämäni aikana touhuttua myös kaikkea kaduttavaa, mutta nyt on kyllä tehty uusi pohjanoteeraus. On nimittäin tullut katsottua Australian Bacheloria. Ja jääty siihen koukkuun.

Voittajan saattaa arvata, 

jos huomaa, missä Poikamiehen kädet luuraa.

Mä oon katsonut sitä naapureiden luona aina keskiviikkoisin ja torstaisin. Lähinnä me vain rupatellaan ohjelman päälle, ihmetellään asuvalintoja ja analysoidaan tuottajien suunnitelmia. Ihan uskomatonta kuraahan koko show on.

Finaalia me kuitenkin juhlittiin. Me pidettiin ruususeremonia kuten ohjelmassakin. Siis tälläydyttiin koktailmekkoihin, mussutettiin suklaata ja maisteltiin samppakaljaa (vain vähän, sillä seuraava päivä oli työpäivä).

Onneksi on tämä spektaakkeli ohi. On nimittäin sellainen fiilis, että on älykkyysosamäärästä tipahtanut tämän tuotantokauden aikana muutama pinna. Ensi viikolla kyllä alkaisi Austraalijan Muijatyttö…

Moo

Olenko mä muistanut kertoa, että meillä asuu kylässä lehmä. Se kiertelee ympäri katuja ruoan perässä. Pääasiassa se asustelee kylän toisella puolella, missä suurin osa valkonahoista asuu. Kai sieltä heruu enemmän sapuskaa kuin muualta. Tai ehkä siellä ei kukaan kiusaa haulikolla. 

Lehmä on nimetty Mooksi. Se on iso ja pelottava, ja se sanoo muu. Ei mulla muuta. 

Kasarikemut

No, hitto. Taas oli perjantai. Mistä näitä perjantaita oikein tulee?

Oli taas kemut. Meille on tullut jo tavaksi järjestää teemakemuja, joista on jo muodostunut pieni extreme-harrastus. Täällä on vaikea saada käsiinsä mitään järkeviä naamiaisvehkeitä, joten on pakko vääntää esim. kananmunakennoista puku kekkereihin. On ehkä vähän pelottavaa myös, että vaatekaapista löytyy kledjut punaniskakemuista kasaribileisiin. Mitähän se mahtaa sanoa mun arkityylistä?

Tällä kertaa teemana oli 80-luku. Mä etsin vaatekaapista kaikista värikkäimmät vaatteet päälle, yritin saada krepatut hiukset vääntämällä oikein kireät palmikot päähän (ei onnistunut - mentiin sitten sivuponnarilla), niistä kananmunakennoista tuli boomboxi eli jytälaatikko ja oli mulla sitten vielä korvalappustereotkin. Ja David Bowie -silmämeikki. Onneksi on muistakin yhtä typeriä valokuvia kuin musta.

Konfirmaatio

On taas se aika vuodesta, kun seiskaluokkalaiset ovat saaneet istua uskonnontunneilla noin kymmenen tuntia viikossa useamman kuukauden ajan. Mitään ei ole opittu, mutta nimi on ainakin vielä konfirmaatiolistalla.

Täällä nimittäin konfirmaatiota ei tule, jollei ole käyty koulua. Tai oikeastaan "koulussa". Täällä nimittäin on sanojen välillä pieni ero. "Koulun käynti" antaa ymmärtää, että koulussa on opiskeltu. "Koulussa käynti" meinaa lähinnä sitä, että on käyty rakennuksessa sisällä.

Jos kouluun ei ole jaksanut raahautua ollenkaan, ei tule konfirmaatiota. Sitten vanhemmat tulevat itkevän lapsen kanssa ruinaamaan, josko vielä pääsisi konfirmaatiosta läpi. Ei pääse. On varmaan oikeastaan ainoa asia koko kylässä, josta on jonkinlaiset seuraamukset.