Sillä oonhan suomalainen XIII: Nippon

61. KOLMIO 

Firman nimi on Kolmio. Logosta päätellen kyseessä ei ole vain yhteensattuma. Vääntävät siellä kynsiä. Firman kotisivut: http://www.lessismore.co.jp/snap. Less is more. Hyvin on suomalainen asennekin.

62. KIPPIS

Samassa korttelissa kuin Kolmio oli Kippis. Mmmmm? Nyt on varmaankin Illuminati asialla.

63. MIKÄ TÄÄ ON TÄÄ JOKU MARIMEKKO?

Ja viereisessä korttelissa oli Marimekko. Kuulostaa kovin suomalaiselta… onks joku kuullu tästä firmasta jotain? Ei ole mulle tuttu.

64. LIPPU 

Mä en tiedä, onko suomalainen kahvi mainostamisen arvoista. Eikö sitä pidä kansainvälisesti aika kurana? Pääasia kuitenkin, että Ruotsin lippu on pienempi.

65. ARABIA

No, nyt on kuppii ja kippoo niin, että suomalaiselle mukinkerääjälle tulee itku. Näistä kannattaa riidellä Facebookin myy-vaihda-varasta-valita-palstoilla.

Sillä oonhan suomalainen XII: Nippon

Niinhän ne puhuvat, että Japanissa ollaan hulluna Suomeen. Mä olin vähän skeptinen. Kelailin, että Japanissa on väkeä niin pirusti, että pakostihan sieltä muutama fennofiili löytyy, mutta ei kai ihan perusjapanilainen Suomesta innostu. Väärin.

56. FINNAIR

Heti lentokentällä alkoi Suomi-tykitys. Okei, ei ole kovinkaan kummallista, että lentokentällä näkee Finnairin koneen. Kentän metroasemalla meidät vastaanotti Muumi-Finnair-mainos japaniksi. Double wham! Mutta miksi Muumi-peikko on sen näköinen, että se purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä? Onko täällä niin karmeaa? Syökö ne Japanissa muumeja?

57. MUUMI

Muumit on kuuminta hottia Japanissa. Mä bongasin päivittäin useita Muumi-juttuja. Niitä roikkui ihmisten kasseista, niitä oli pikkukauppojen ikkunoissa, niitä oli isojen kauppojen ikkunoissa, niitä oli joka paikassa! Monille kansainvälisiltä lentokentiltä tutulla japanilaisella Uniqlo-vaatekaupalla oli iso Muumi-kampanja meneillään. Oli t-paitaa, pyjamaa, kalsonkia, vaikka mitä. 

Myy.

Myy. Myy.

Myy. Myy. Muumi. 

Myy. Myy. Muumi. Myy.

Myy. Myy. Muumi. Myy. Muumi.

Myy. Myy. Muumi. Myy. Muumi. Myy. 

Myy. Myy. Muumi. Myy. Muumi. Myy. Muumi.

(Ovat muuten syömäpuikkotelineitä.)

Myy. Myy. Muumi. Myy. Muumi. Myy. Muumi. Myy. 

Ensimmäisen kahden viikon jälkeen en jaksanut edes enää ottaa kuvia.

58. LUMI

Mikä tämä edes on? Ikinä en ole kuullutkaan. From Finland. Torilla nähdään!

59. MONROE

Jumaleissön! Monroen Maikkeli. Se on käynyt asioimassa tässä putiikissa ja on selkeästi tarpeeksi kuuluisa, että sitä kannattaa mainostaa. Onhan se kova jätkä.

60. VARO HALPOJA KOPIOITA

Island hopping: Bali

Lomaa oli vielä pari päivää jäljellä, ennen kuin oli lento takaisin Darwiniin. Oli jotenkin sellainen fiilis, että Balia on nähty, joten me jäätiin neljäksi päiväksi siihen kaikkein hirveimpään turistirysään mutta satsattiin hotelliin tällä kertaa. Yhtenä päivänä me vuokrattiin skootteri ja surrailtiin ympäri saarta, mutta suurin osa ajasta tuli vietettyä kyllä sängyssä huonoja elokuvia katsellen. Lomaahan se on tämäkin.

Ensimmäisenä skootteripäivänä me käytiin tsekkaamassa Tanah Lot -niminen temppeli. Sitä on kutsuttu Balin valokuvatuimmaksi temppeliksi, mikä toisin sanoen meinaa sitä, että se on lähellä turistirysäaluetta, eikä sitä, että se olisi jotenkin sanoin kuvailemattoman kaunis. Ei temppeli mitenkään ruma ollut. Varsinkin nousuveden aikaan temppeli on varmaankin aika vänkä, sillä nouseva vesi tekee siitä saaren. Laskuveden aikaan se oli vain kivellä nököttävä tönö, jota valokuvasi noin kaksi sataa valkonahkaa.

Loppupäivä köröteltiin toisille temppeleille ja parille surffirannalle. Kun päivä oli pulkassa, takapuoli oli kieltämättä aika kipeä skootterin selässä istumisesta. Sitten ei muuta kuin pari tunnin hierontaa á 5 dollaria. Ja kolme päivää lököttelyä joko uima-altaalla tai hotellihuoneessa. That's it. Ja sitten kouluun.

Island hopping: Java

Jos Togeansille pääsy oli hankalaa, niin oli sieltä poistuminenkin. Paluumatka alkoi pikku paatilla ja yölautalla. Sitten me jatkettiin tuktukilla ja autolla lentokentälle. Sen jälkeen me lennettiin Gorontalosta Makassariin, Makassarista Jakartaan ja Jakartasta Yogyakartaan. Tähän meni taas se kaksi päivää.

Yogyakartaan me haluttiin sen vuoksi, että siellä on kuulemma paljon historiaa, mikä saattaisi kiinnostaa meitä. You know, temppeleitä ja tolleen. Ensimmäisenä päivänä me käveltiin ympäri kaupunkia. Tsekattiin jonkun entisen kuningkaan palatsi. Se oli ihan jees. Sitten tsekattiin joku vesitemppeli. Sekin oli ihan jees. 

Sitten käytiin lintumarkkinoilla. Sekin oli jees. Niillä on siellä kaikenlaisia hämäriä elukoita.

Seuraavana päivänä vuokrattiin skootteri ja melkein liityttiin ISIS-porukoihin. Me yritettiin löytää sokkeloisesta kaupungista pois ja kohti läheistä tulivuorta. Me pysähdyttiin hetkeksi tankkaamaan mopo, kun yhtäkkiä alkoi mutkan takaa kuulua kauheaa mörinää. Kyseessä oli jonkinmoinen mielenosoitus. Mä en oikein ollut moksikskaan, sillä porukka oli skoottereidensa päällä oikein hymyileväisinä ja iloisina. He vilkuttelivat meille ja näyttivät peukkua. Jeee! Ihmeteltiin vain, että onpas tätä sakkia paljon. Sitten moottoripyöräkulkueen loppua kohden alkoi näkyä ISIS-lippuja. Ette ole tosissanne, ääliöt! Mautonta.

No, se tulivuori. Me oltiin siellä aivan liian myöhään. Se oli pilvien peitossa. Me ajeltiin ylös tulivuoren rinnettä ja yritettiin löytää näköalapaikkoja. Kyltit ohjasivat meitä syvemmälle pilvien joukkoon. Lopulta tienpäästä paljastui parkkipaikka ja lippuluukku. Lippuluukulta tiesivät kertoa, että turisteille on näköalapaikalle pääsy viikonloppuisin ja pyhinä noin 30 dollaria. Pitäkää perkele tulivuorenne.

Me jatkettiin matkaa. Onhan noita tulivuoria jo nähty. Surruteltiin skootterilla hindutemppeleille. Javan-saari on aikoinaan ollut hindulainen, mutta näistä ajoista ei ole jäljellä juuri muuta kuin pari temppelin rauniota.

Temppelit olivat kyllä hienot. Tosin taas oli sellainen olo, että onhan näitäkin jo nähty. Kovin olivat samannäköisiä kuin Intiassa – kas kummaa. Aikamme me kierreltiin ja katseltiin raunioita, ja sitten me saatiin kavereita. Paikallisen koulun oppilaat olivat etsimässä turisteja, joiden kanssa voisi harjoitella englantia. He olivat opetelleet temppelit läpikotaisin ja esittelivät meille temppeleiden arkkitehtuuria ja historiaa. Oli koko ajan vähän sellainen fiilis, että lopussa on lasku, mutta lopussa seisoikin vain kiitos. Selkeästi ei olla Intiassa!

Seuraavana päivänä me lähdettiin turneelle. Me aina yritetään välttää näitä turistikiertueita - ne kun tuppaavat olemaan täynnä turisteja – mutta tällä kertaa oli sellainen fiilis, että ei tehnyt mieli liittyä ISIS-toimintaan toista kertaa. Ei sentään, tämän päivän temppeleille vaan oli tarkoitus mennä auringonnousun aikaan. Lähtö oli aamuneljä. Oli helpompi lähteä minibussin kanssa liikkeelle kuin perkelöidä kartan kanssa tiensyrjässä, kun ei löydä millään perille.

Nämä temppelit olivat sitten buddhalaiset. Tästäkään uskonnosta ei ole juuri jäljellä muuta kuin rauniot. Me kierrettiin temppeliä ympäri ja etsittiin hauskoja patsaita. Näitäkin temppelitä on nähty sen verran, että ei oikein huvittanut olla hartaana kylttyrelliä ja innostua historiasta.

Meillä oli seuraavana päivänä lento takaisin Balille ja sitten kohti kotia. Mä vain nokostelin oikeastaan loppupäivän. Oltiinhan me oltu hereillä jo kello neljästä. Illalla vielä pyörittiin kaupungilla ja etsittiin wifiä ja ruokaa. Lähinnä siinä järjestyksessä. Ja batiikkia.

Yogyakarta on tunnettu batiikkituotteistaan. Sitä ei oikeastaan täydy etsiä mistään. Mesta on täynnä batiikkikuraa. Sitä tuputetaan joka luukusta ja ylihintaan ja suurilla komissioilla. Komissiot aina merkkaavat komissiosetiä, jotka ovat ehkä maailmanhistorian ärsyttävin ihmislauma. Indonesiassa saa yleensä olla aika lailla rauhassa moiselta touhulta, mikä onkin yksi syy, miksi me ravataan siellä niin usein.

Tällä kertaa eräs setä kadulla varoitti meitä ostamasta mitään batiikkia, mutta kun kohdalle sattui pieni taulu, josta mä tykkäsin niin poishan mä sen ostin kuljeskelemasta. Setä näki mut pari tuntia myöhemmin pienen ruskean paperipussin kanssa, ja sitten mä sain kuulla kunniani, kun olin mennyt ostamaan batiikkia perkele.

On se kumma. Ensin on niskassa komissiosedät. Sitten on niskassa anti-komissiosetä-sedät. Jep, mä ja mun batiikit lähdetään takaisin Balille. Son moro!

Island hopping: Togeans - Kolmas saari

Finlandian jälkeen oli taas aika istua tupakan käryssä päivä. Ensin mentiin neljä tuntia pikku paatilla isompaan kylään. Sitten venattiin siellä viisi tuntia isompaa paattia. Sitten venattiin isomman kylän laiturissa isomman paatin kannella kaksi tuntia isomman paatin lähtöä.  Sitten me istuttiin isommassa paatissa vielä kolme tuntia matkalla uudelle saarelle. Sitten me istuttiin vielä tunti pikku paatissa matkalla meidän seuraavaan majataloon. Matkaan meni koko päivä. Kilometrejä taitettiin 60 kilometriä. Ainoastaan viimeisessä pikku paatissa ei kukaan tupakoinut kosketusetäisyydellä. Mä olen varma, että neljän viikon Indonesiassa olon jälkeen mulla on vähintäänkin keuhkolaajentuma.

Viimeisen saaren nimi oli Malenge. Meillä ei oikein ollut käsitystä siitä, mihin oltiin tultu. Netissä oli aika hintsusti mitään informaatiota koko Togeans-saaristosta. Me saavuttiin perille auringonlaskun jälkeen, eikä pilkkopimeässä osannut oikein arvata, millaisesta mestasta on kyse. Vedettiin sapuskaa naamariin ja mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä sitten.

Mä olin auringonnousun aikoihin pystyssä, ja kävi ilmi, että meidän majatalo on oikein kivassa paikassa. Kummallakin puolella oli vettä. Ranta edessä ja pieni laguuni takana. 

Vastapäisellä rannalla kapean lahden takana oli kylä, joka oli rakennettu suurimmaksi osaksi tolppien varaan mereen. Sinne johti pitkä, pitkä laituri, jota pitkin muksut kirmasivat uniformuissaan kouluun.

Pari päivää meillä meni taas riippumatoissa löhöämiseen. Kolmantena päivänä me päästiin sentään kylään asti. Aika vaatimattomalta elo näytti. Lankuista on kyhätty mökki pystyyn tolppien varaan meren päälle. Jengi istui mökkien edessä tekemässä kotitäitä: pyykkiä, kalanperkuuta, sen semmoista. Kaduista ei oikein voi puhua, sillä myös kujat kiemurtelivat meren päällä. Olisivatkohan ne sitten laitureita nekin?

Pari kertaa me käytiin majatalon järkkäämillä snorkkelointireissuilla. Noin kolmevarttia meni riutalle putputtamiseen. Keskeltä merta nousi pieni keppi, joka kaiketi merkkasi koralliriutan paikkaa. Koralli oli aivan mieletöntä. Täytyy sanoa, että vedenalaiset maisemat on mun top 5 –listalla. Una Una ei ollut, vaikka ei se huono sekään ollut. Korallia oli paljon, se ei ollut ruskeaa, sitä oli myös paljon erilaista ja eri syvyyksillä. Kaloja oli miljoonia. Nähtiin lisäksi pari kilpparia ja aikamoinen mureena. Sen vartalo oli yhtä paksu kuin mun reisi. Meinasi valahtaa lusikallinen lahkeeseen, kun näin sen uivan mua kohti.

Viikon jälkeen alkoi olla rahat aika vähissä, joten oli aika harkita poistumisreittiä Togeans-saarilta. Sehän ei sitten varmasti olisi nopeaa tai kätevää toimintaa mitenkään. Osaattekin jo varmaan arvata, että touhuun kuuluu tietenkin röökin sauhussa kärsimistä, odottamista ja tuntikausia erinäköisissä ja –kokoisissa veneissä. Tällä kertaa me törsättiin ja maksettiin hieman lisää, että saatiin yölautalla hytti. Menomatkalla me oltiin toisessa luokassa, jossa valot olivat päällä koko yön, jengi veti sitä röökiä, television pauhasi ja joku yski koko yön – sitä miksi joku saattaisi kärsiä yskästä en uskalla edes arvata.