Yes, Chef!

Tulipa tekaistua sitten suurtalouskeittiötutkinto. Vaikmikäseoli. Koulun senioreille järkättiin kaksi viikkoa kestänyt kokkauskurssi, jonka päätteeksi he saavat todistuksen, jonka avulla olisi sitten joskus tarkoitus saada töitä jostain. Mä menin keittiöön jeesaamaan ja pitämään lähinnä kuria. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että myös mä sain tutkinnon nimeltä Commercial Cookery Certificate 1. Kakkoskurssia ei ole kyllä aikomus enää suorittaa. Onpahan taas jotain uutta ceeveehen jollei muuta.

Meidän kokki tuli pariksi viikoksi apurinsa kanssa Wadeyehen. He kiertävät aboriginaali kylästä toiseen opettamassa ruoanlaiton perustaitoja. Tai siis länsimäisen ruoanlaiton perustaitoja. Mulle on turvatalossa käynyt ilmi, että esimerkiksi pasta on melko tuntematonta tavaraa täällä. Osa meidän apuopettajistakin halusi tulla vääntämään sapuskaa meidän kanssa. The more, the merrier! Sopu sijaa antaa.

Meidän kahden viikon menu sisälsi kyllä kaikenmoista. Me väännettiin useampaa sorttia sapuskaa joka päivä ja aivan mielettömät määrät vielä. Olihan kyseessä suurtalouskeittiö. Muksut saivat sitten viedä keitoksiansa kotiinsakin. Taidettiin me ruokkia koko koulun opettajatkin. Ja itse asiassa ruokittiin kylän poliisitkin.

Me väännettiin muun muassa härän kieltä, lampaan maksaa, sitä pastaa ihan jauhoista asti ja miljoonaa eri sorttia soosia ja niin edelleen. Jokaiseen reseptiin kuului vähintäänkin tölkki kermaa, paketti voita ja juustoa päälle. Hyvällehän se maistui. Ihmekös. Kantarellikeittoakin tehtiin. Jälkkäreiksi valmistui muffinsseja ja suklaakakkua. Om nom. Piti hikoilla juoksumatolla hieman pidempään. Kyllä se siitä.

Tarinoita ryteiköstä: Naistenmies

Tämä tässä on Nabulwinjbulwinj. Hän on hyvin vaarallinen henki, joka tappaa naisia lyömällä heitä ryteikköjamssilla. Sen jälkeen hän vetelee naiset naamariinsa. Ja hänellä näyttäisi olevan kaksi heppiä. Ei mulla muuta tänään. Kiitos, kuulemiin.

Darwin Dreaming

Jotenkin siinä sitten kävi taas niin, että mä lähdin poikain futisreissulle mukaan. Mulla ei ollut turvatalossa vuoroja, sillä se suljettiin viikonlopuksi rähinöiden pelossa. Koulu oli kiinni myös rähinöiden pelossa. Kränä olisi koko viikonlopun futisreissussa Darwinissa, ja meillä oli epävirallinen ulkonaliikkumiskielto päällä - rähinöiden pelossa. En mä oikein viitsinyt sitten yksin kykkiä kotonakaan koko viikonloppua, joten taas me noustiin troopyn kyytiin ja taas me ajettiin tuhannen tuntia röpölöisillä hiekkateillä. Viikolla oli satanut, ja tiet kyllä alkoivat näyttää vahvasti siltä, että taisi olla viimeinen reissu autolla Darwiniin.

Kukaan muu autossa istujista ei aikonut pelata paitsi Kränä, joten jotenkin ihmeen kaupalla siinä sitten kävi myös niin, että pojat ottivat muutaman olusen. Mä olin ollut muutaman päivän kipeänä, eikä mulla oikein ollut kestävyyttä eikä hinkuakaan lähteä juhlimaan. Me käytiin kyllä Darwinin kasinolla vedonlyönnin ohessa aivan törkeän hyvässä buffassa illallisella. Tuli vedettyä mereneläviä niin, että napa rutisi. Mereneläviä oli niin monta sorttia, että multa loppuivat sormet kesken, enkä mä edes tunnistanut tai saatikka osannut nimetä puoliakaan niistä. Eivät jälkkäritkään kylmäksi jättäneet.

 

Pojat kävivät vähän lätkimässä korttia pelialueella. Mä tiedän, että näistä pöydistä ei saa napsia kuvia, mutta mä nappasin kuvan onnenpyörästä, jonka ympärillä ihmiset hurrasivat. Meidän joukkueen managerikin innostui laittamaan muutaman lantin onnenpyörään ja sai vielä jotain takasinkin. Heti mun kuvan ottamisen jälkeen mun takana seisoi järjestyksenvalvoja, joka halusi käydä mun kameran läpi. Mä sitten poistin sen kuvan enkä saanut elinikäistä porttikieltoa.

Seuraavana päivänä oli poikain peli. Mä istuin kentän laidalla ja napsin taas valokuvia. Meidän vastustaja oli sellainen, jolle on helppo laittaa kampoihin, joten meidän koulusta lähti pelaamaan muutama sellainenkin ope, joka ei ole muutamaan vuoteen koskenutkaan palloon. Hyvin se meni. Darwinin joukkue sai isosti turpaan. Kränän kaverikin sai potkaistua ensimmäisen maalinsa ikinä. Tosin tämä oli myös hänen ensimmäinen pelinsä ikinä. Sitä maalia juhlittiin sitten niin paljon, että pojat juoksivat koko kentän toiselta laidalta heittämään yläfemman aivan toiselle laidalle. Tuomari oli jotenkin hieman ihmeissään ja oli kysynyt Kränältä, miksi tämä maali oli niin juhlimisen arvoinen. Olihan johtoa jo jonkin verran toiseen joukkueeseen, eikä muita maaleja oltu juhlittu samalla innolla.

 

Maalia juhlittiin myös baarissa samalla innolla. Mä maistelin vähän siideriä, ja pojat kilauttelivat kaljalla. Itse juhlakalu oli mennyttä kauraa vähän jälkeen puolenyön. Eikä mulla mennyt paljon pidempään. Aamulla oli taas sellainen olo, että ihan heti ei tehnyt mieli nousta takaisin jeepin kyytiin. Onneksi en ollut yksin vointini kanssa. Viimeinen meistä saapui hotellille vasta kahdeksan maissa aamulla. Hän oli unohtanut puhelimen keittiön pöydälle eikä illalla löytänyt hotellia. Päätyi sitten nukkumaan puiston penkille. Ääliö.

 

Ihan kuin miljoona tuntia ja miljoona kilometriä huonoilla teillä jeepissä, jonka sisäilmatila oli vähintäänkin miljoona astetta, ei olisi ollut itsessään jo tarpeeksi rankkaa. Sitten auto hajosi. Se piti työntää käyntiin joka kerta. Mä pesin käteni koko jupakasta ja muutin hetkellisesti 50-luvulle: tämä on miesten hommia. Mikä siinä on, että tätä reissua ei ikinä ole tehty täysin ehjällä autolla? 

Tällä kertaa ei mennyt matkaan, johon ensimmäisellä kerralla meni neljä tuntia ja toisella kerralla kymmenen tuntia, kuin seitsemän tuntia. Koulun henkilökunta oli käsketty kirkkoon kuudeksi, sillä neljäsluokkalaisilla oli first communion, mikä se sitten onkaan suomeksi. Se jutska, kun saadaan ensimmäistä kertaa leiviskää ja punkkua. Ei kuitenkaan konfirmaatio. Miten mun päivä olikaan alkanut pää pytyssä ja nyt ollaan kirkossa! Älytöntä. Saattaisinpa jopa sanoa, että ei koskaan enää.

Maalia juhlittiin vielä koko viikko koulussakin. Ja Facebookissa. Onneksi Dom on harvinaisen hyvä jätkä ja ymmärtää huumoria. Muuten me oltaisiin kaikki jo varmaan työpaikkakiusaamisoikeudenkäynnissä. Rupeaa muutenkin olemaan sellainen hervoton olo koulussa opettajien kesken, että onneksi loma alkaa pian.

Maasta olet tullut...

Meillä on ollut viimeisen kahden viikon sisällä neljät hautajaiset. Yhteensä hautajaisia sen jälkeen, kun me tänne tultiin heinäkuussa, on ollut varmaan tusinan verran. Tilaisuuksiin saa kyllä mennä kuka vaan, mutta jotenkin musta on outoa mennä hautajaisiin, jos en tunne ihmistä, joka on kuollut, tai hänen sukulaisiaan. Ihan kuin katsoisi National Geographic -dokkaria telkkarista. Meille hautajaiset ovat hyvin yksityinen asia, mutta täällä osallistumista seremoniaan pidetään osoituksena kunnioituksesta kylää, yhteisöä, perhettä ja kulttuuria kohtaan.

Erään mulle tutun oppilaan isä kuoli auto-onnettomuudessa Darwinissa pari viikkoa sitten, ja mä tunsin, että nämä ovat hautajaiset, joissa mun läsnäolo ei olisi keinotekoista tai ulkopuolista. Meillä oli jälleen vapaapäivä koulusta. Koulu sulki ovensa kunnioituksesta. Aamulla jeepillinen paikallisia miehiä ilmestyi meidän pihalle. He heittelivät kiviä meidän katolle saadakseen huomiomme. Ei täällä mitään ovikelloja ole. He tarvitsivat koulusta Grantin oppilaiden tekemät rytmikapulat hautajaisia varten. Grant nousi jeeppiin, ja he kurvasivat kohti koulua.

Hautajaisten arvioiduksi alkamisajankohdaksi ilmoitettiin kello yksitoista, mutta ruumista kuljettanut lentokone ei päässyt liikkeelle ajoissa. Ihmiset maleksivat kirkolle muovikukat käsissään noin kahdeksitoista. Me istuttiin Grantin kanssa kirkossa lattialla, kun ulkoa alkoi kuulua meteliä ja mölinää. Rytmikapuloita hakattiin ja joku soitti didgeridoota. Ulkoa kuului myös ulvontaa. Sitten kirkon ovista alkoi tulvia maalattuja lannevaatteisia miehiä, joiden perässä kulkivat hysteerisesti itkevät naiset. He paiskautuivat kirkon lattialle ja ulvoivat kohti kattoa. He pukivat nyrkeillä maata. Välillä joku auttoi heidät maasta ylös, mutta muutaman metrin jälkeen he iskeytyivät taas kirkon lattialle ja kierivät selälläänkin. Kirkon etuosassa istui nainen pyörätuolissa ja hakkasi kävelykepillä päätään niin, että siitä alkoi vuotaa verta.

Täällä ei suru ole yksityistä, arkaluontoista tai hienotunteista. Eikä se ole hiljaistakaan. SItä oli paha katsoa. Rintaa puristi.

Arkku kannettiin alttarin eteen. Kaiuttimista soitettiin paikallisten musiikkia, joissa kerrotaan heidän maastaan - ryteiköstään. Ihmiset jonottivat pääsyä arkulle. Puolen tunnin aikana arkulle kerättiin sadoittain kirkkaanvärisiä muovikukkia. Naiset ulisivat edelleen ja takoivat päätään nyrkeillään. Naiset ja lapset olivat valkoisissa tai punaisissa t-paidoissa, joihin on painettu heidän heimonsa ryteikön nimi ja toteemieläimiä. Miehet olivat lähes kaikki Manowar-bändipaidoissa. Tämä on metallimusiikkikylä.

Papin saarnatessa niiskutus ja nyyhkytys alkoivat hiljetä. Mutta lapset alkoivat elämöimään. Kaikki jumalanpalvelukset, joihin mä olen töitten puolesta joutunut osallistumaan, ovat olleet elämää täynnä. Kukaan ei istu hiljaa paikallaan. Lapset juoksevat ympäri kirkkoa tai möyrivät lattialla. He puhuvat ääneen ja nauraa röhöttävät, vaikka kesken saarnan. Täytyy sanoa, että mä tykkään siitä, että ei tarvitse pönöttää niin perkeleellisen pyhänä kuin meillä valkonahoilla on tapana. Toisaalta musta on myös outoa, että lapset saavat ammuskella toisiaan muovinuolia sylkevillä pyssyillään kesken hautajaisten.

Jotenkin naisten syvästä surusta huolimatta jäi sellainen olo, että elämä jatkuu. Täällä on kuolema niin jokapäiväistä, että sitä ei jännitetä. Lapsetkin saavat remuta rauhassa hautajaisissa. Ei hiljaa istuminen tuo ketään takaisin. 

 

Extra! Extra! Read all about it!

Muistanette, hyvät lukijat, että täällä on vähän kahakoitu. Jengipomo meni kuolemaan tappelussa, ja sitten sitä piti kostaa ja sitten sitä kostoa piti kostaa ja sitten sitä koston kostoa piti kostaa. You get the point. No, nyt ollaan siinä tilanteessa, että jengipomon hautajaiset ovat perjantaina. Meillä on koulu silloin suljettuna, ja ulkona liikkumista on vältettävä. Kylään on lennätetty erikoisjoukkoja kauhea määrä, ja kylän rakennusurakoitsijat evakuoidaan vielä ennen perjantaita.

Mulle ovat meidän koulun paikalliset apuopettajat ja turvatalon asiakkaat osanneet kertoa, että perjantaina sitten rytisee. Eräs nainen kuvaili perjantaita näin: "Hautajaisten jälkeen vaihdetaan valkoiset (kaulus)paidat mustiin (metallibändi)paitoihin, ja sitten alkavat nyrkit viuhua." Monet paikallisista ovat lisäksi maininneet, että he lähtevät Wadeyestä pois viikonlopuksi. He lähtevät omille mailleen ryteikköön tai sukulaisten luokse heidän ryteikköönsä. Mainitaan nyt vielä sitten varmuuden vuoksi, että meillä valkonahoilla ei ole mitään hätää, kunhan me vain osataan olla  lentävien kivien tieltä pois.

Näin asiaa on käsitelty paikallisessa lehdistössä. Mua ottaa päähän, että kaikki kylän hyvät puolet jätetään täysin varjoon. Missään ei mainita perheistä, jotka huolehtivat toistensa hyvinvoinnista. Missään ei mainita, että mellakoitsijat ovat vain pieni osa kyläläisistä ja että ehdottomasti suurin osa haluaa elää rauhassa ja rauhaisasti. Hajottaa. Ei ihme, että ulkopaikkakuntalaisilla on sellainen ihmeellinen käsitys, että "siellä ne abot taas riehuu". No, mutta tässä tätä nyt olisi. Engelskaksi.



20. syyskuuta

Man charged over Wadeye death

A MAN has died a week after a disturbance in a remote Territory town. 

The 30-year-old man died yesterday after a 3am altercation with 34-year-old man in Wadeye, 244km southwest of Darwin, on Sept 11.
Both men were taken to the local clinic for treatment.



22. lokakuuta

Violence flares again in remote town

Gang members pose for the cameras in Wadeye. Picture: BRAD FLEET

THE situation in Wadeye has reportedly become more violent, with hundreds of people said to be roaming the town carrying axes, iron bars and other weapons.

A woman was also struck with a knife in the Wadeye store and several axes were thrown in the store, sources have said.
Wadeye (formerly known as Port Keats) is 230km southwest of Darwin and has a population around 1700.
People in town who do not want to be named said the situation had escalated dramatically since last week and yesterday there were hundreds of people on the street with weapons.
Police had stationed two extra officers there but locals stay it is nowhere near enough now.
The store opened in the morning and closed again due to violence but at the elders request it open again.

It closed again after the attack. It is understood the store will not be open again until there are police guarding it.
It is understood some families are trying to stop other families using the store and it has resulted in bloodshed. Some members of one family left the town after a man was killed in mid September.
"It is now being used as an excuse to do anything," a resident said.
"It has extended past a fight between two families and the whole community is involved now.
"Even before the bloke died there was violence at night."
Police are investigating the claims of violence.

24. lokakuuta

Police triple Wadeye presence after riots

Wadeye residents who fled are living at the Perrederr outstation about 50km from Peppimenarti.
Picture: DANIEL HARTLEY-ALLEN

POLICE have tripled their presence in a small Territory town after what a former resident described as the community's worst day in at least 20 years.

Violence and riots broke out at Wadeye, 244km southwest, following the death of a young gang member.
NT Police Superintendent Daniel Bacon said 20 officers were now stationed in the town - up from the regular six - in a bid to control the violence.
A former long term resident who did not want to be named said a long-running family feud between the Dumoo and Jongman had escalated since the death of the Juda Priest leader last September.
"This is probably the worst it has ever been," she said.
"You put Iran, Iraq, the US, whatever in the size of Tasmania and tell them to get along," she said.
"You put all these tribes together and they don't really like each other and it is been going on for decades.
"Because the families are getting bigger and bigger and because they are marrying into other families the problem is getting bigger."
The victim's burial is on November 23.
A Dumoo family member was charged with his murder.
There are up to 20 clans and several language groups from different homelands at Wadeye.



25. lokakuuta

Police arrest 12 more over Wadeye riots

POLICE have arrested 12 more people in Wadeye following the recent riots.

The latest news comes on the back of Wednesday's announcement that 15 people were arrested following riots early this week.
A total of 27 people have now been arrested.
About 200 people, some carrying axes and iron bars, clashed violently on Monday in what one former resident described as the community's worst day in at least 20 years.
Police have tripled their presence in the small Territory town to 20 officers.
Superintendent Daniel Bacon said nine of the latest arrests were for outstanding warrants while three were linked to the recent violence.

"Police have moved swiftly following the disturbance and the community can now feel safe once again," he said.
One person was charged with taking part in a riot, riotous behaviour in a public place and being armed with an offensive weapon. They were remanded in custody to appear in Darwin Court on Friday.
A man and a woman were charged with aggravated assault, being armed with an offensive weapon and engaging in violent conduct.
They and the nine people on outstanding warrants have been bailed to appear in Wadeye Court on November 20.
Investigations into the riots are continuing.



2. marraskuuta

Wadeye worst in fifty years

LONG-TERM residents of a Territory community plagued by civil unrest have said the latest riots sparked by the death of a gang leader were the "worst in 50 years'', a court heard.

Darwin Magistrates Court was told that violence was "guaranteed' in Wadeye up to and after the Judas Priest gang leader's funeral on November 23.
Police prosecutor Justene Dwyer told magistrate Sally Sievers there was a four-hour riot between the Judas Priest gang and rivals Evil Warriors and Slayer on October 22.
Evil Warrior member Theodore Dulla, 18, pleaded guilty to his involvement yesterday.
Sergeant Dwyer said he was armed with two pieces of metal reinforcement bar during the "large violent disturbance'' - that was reported to involve up to 200 people - outside the community store from midday...





Wadeyen jengeistä on oikein tehty dokkarikin. ViceTV on vähän kuin 90-luvun MusicTV ja vähintäänkin yhtä ärsyttävä, mutta, jos jaksat tunnin elämääkin viileämpiä Y-sukupolven edustajia, jotka eivät ole ennen käyneetkään Melbournen ulkopuolella, on dokkari ihan katsomisen arvoinen. Eipä ole meno paljon tuosta muuttunut. Meidän kotikadun maisemissa mennään.

OSA 1) Heavy Metal Gangs of Wadeye
OSA 2) Heavy Metal Gangs of Wadeye

Cuppi

Taas on se aika vuodesta, kun tolkuttoman kauan jatkuneet tositelevisiosarjat vihdoin loppuvat, eli kevät! Eihän kesällä kukaan telkkaria töllötä. Kevään kohokohta ausseille ei kuitenkaan ole armas vapaus Isoveljestä, X-factoristä, The Voicesta tai Australian lahjakkaimmista vaan se Melbournen hevoskisa. Täältä Melbourneen on samanmoinen matka kuin Turusta Kairoon, eikä me vauhkota mistään kamelikisoista. Whatever. Oli siitä se ilo, että meillä oli koulussa järkätty opettajille laitonta vedonlyöntiä. 

 

Me saatiin käydä kansliasta ostamassa arpoja muutamasta eri hintaluokasta. Sitten meille arvottiin hevoset. Kahdella kympillä arpoja ostaneilla oli suurempi voittosumma kuin kympillä tai kahdella dollarilla. Kukaan ei siis saa valita suosikkihevostaan. Kaikkihan olisivat valinneet voittajasuosikin. Tosin tänä vuonna voittajasuosikeista ei tosin olisi ollut kauheasti hyötyä, sillä voittajaksi leipoutui joku takahikiän nimetön koni, josta kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Grantiä arpaonni suosi, sillä hän sai mukaansa kaksikin kirjekuorta.

 

Mä taisin voittaa taas Fashions on the Field -tittelin. Melbournessa akat tykkäävät pukeutua kolttuihin ja hattuihin tai fascinaattoreihin. Meillä täällä ryteikössä ei ole vaatekauppoja, joten oli turvauduttava omaan näppäryyteen. Mä sain teemaan sopivan hiuskoristeen hiuspannasta, pesusienestä ja muovihevosista. Jep, pesusienestä. Lähtemätön vaikutelma työkavereihin? Check.

Tuli irti!

Meillä oli viikonloppuna äksöniä. Jep!

Me koulun nuorempi opettajaporukka lähdettiin suureen maailmaan. Grantin vanha kamu, jonka luona me Ballaratissäkin asuttiin, tuli takaisin Wadeyehen hommiin, sillä Victoriassa on futiskausi ohi. Hän vetää ja treenaa paikallista aussifutisjoukkuetta Wadeye Magiciä ja sai jotenkin ihmeen kaupalla suostuteltua Grantin taas potkimaan palloa. Pojat lensivät Darwiniin yksityiskoneella joukkueen kanssa, ja me ajettiin jeepillä katsomaan matsia. Mä luulen, että meille oli alusta lähtien aussifutis aika lailla oheistoimintaa. Kyllä meitä taisi houkutella enemmän Darwinin baarit.

Päivä oli pitkä, kuuma ja hikinen. Me köröteltiin yhtä menoa Darwiniin futiskentän laidalle. Työkavereista muutama pelasi paikallisten poikien kanssa joukkueessa, osa oli vesipoikina ja -tyttöinä. Mä napsin kentän laidalta valokuvia. Pojat voittivat tiukan ja jännän matsin, ja jopa mä olin ihan tohkeissani. Muutama wadeyeläinen fanikin oli lähtenyt matkaan. He huusivat ja kannustivat aivan koko matsin. Mä luulen, että sen jälkeen, kun Grant teki neljä maalia, hän taisi saada pienen fanikerhon. Aina, kun hän vain koskikin palloon, vanhempi naishenkilö huusi kurkku suorana "Go, white boy, go!". Maalin jälkeen he tanssivat perinteisiä tansseja kentän laidalla. Aivan parasta!

Matsin jälkeen me pakkauduttiin kaikki samaan jeeppiin ja köröteltiin majoitukseen pienen lenkin kautta. Mä en olekaan tainnut mainita, että Aussilassa on drive-in-alkoja. Autolla körötellään alkon kaistalle, heppu tulee ikkunalle, jossa teet tilauksen ja annat rahat. Nesteet laitetaan takakonttiin, vaihtorahat taskuun, ja sitä pääsee taas matkaan nousematta autostaan. Pirun upeaa. Kyllä maistuikin siideri hyvälle kuumana päivänä.

Me oltiin varattu huoneistohotellista asunto yöksi. Se oli aivan mieletön! Aivan keskustassa, upea parveke, iso kuin taivas ja kaikki mukavuudet. Me tilattiin pitsaa eikä hievahdettukaan hetkeen. Siinä vaiheessa, kun kaljavarannot alkoivat vähetä, me vedettiin kaupunkikuteen niskaan ja lähdettiin baanalle. Tosin täytyy sanoa, että mulla ei enää ole kaupunkikuteita. Wadeyessä on ihan turha pitää mitään kivaa, koska se kuitenkin nuhjaantuu ja on punaisen pölyn peitossa. Joten mun baarikuteetkin ovat ihan römpettä. Tosin Darwin on niin rento kaupunki, että ketään ei kiinnosta. Me tanssittiin pitkälle aamuun ja pidettiin hauskaa oikein olan takaa. Mikä ihana fiilis!

Seuraavana aamuna taisi olla kaikilla jotain ihan muuta kuin ihana fiilis. Me lähdettiin paluumatkalle aikaisin eri jeepillä. Meidän koulu oli ostanut uuden nelivedon käyttöönsä, ja meille annettiin tehtäväksi ajaa se takaisin. Se jeeppi, jolla me ajettiin Darwiniin, jäi futisjoukkueen käyttöön kaupunkiin. Me lähdettiin aikaisin matkaan, jotta me päästäisiin myös ajoissa perille. Meidän ensimmäinen pysähdys paikka oli siinä risteyksessä, jossa poiketaan päätieltä Wadeyehen. Risteyksessä on se huoltoasema, josta me saimme vesihiihtolomalle mulle mielettömät fish and chipsit. Ravintelista sai myös aivan törkeän ison ja mehevän hampurilaisen. Mä tilasin puhvelia, ja se oli kyllä oiva lääke kalpeahkoon olotilaan

Me pakattiin myös kylmälaukku täyteen olusia paluumatkaa varten. Australiassa on kyllä drive-in-alkoja, mutta huoltsikalla myytävät bisset ovat erikoisuus. Me lähdettiin pikku tielle köröttelemään kohti kotia. Me ostettiin myös läjä cd-levyjä, sillä me osattiin varautua siihen, että radio ei kuitenkaan toimisi heti, kun poikkeaa päätieltä ryteikköön. CD-soitin alkoi temppuilla. Yhtäkkiä kojelaudan mittarit alkoivat hyppiä ylös alas. Alkoi haista palaneelle. Sitten puski konepellin alta sankka savu. Ja sitten liekit. Voi helvetti!

Etupenkkiläiset hyppäsivät äkkiä hittoon. Me muut takana oltiinkin vähän jumissa, sillä me oltiin juuri järkkäilty kaikki kassit takaovien eteen, jotta meillä olisi enemmän tilaa. Mä hyppäsin etupenkin kautta ulos ja juoksin auton taakse avaamaan ovet. Me heitettiin kaikki kamat turvallisen matkan päähän. Etupenkkiläiset etsivät autosta sammutinta, mutta eihän siellä mitään ollut, kun oltiin ensimmäisellä ajolla. Vettä vaan pirusti päälle. Öööö. Sinne meni kaikki juomavedet. No, me istuttiin penkalle lipittämään sitten niitä olusia, kun ei muutakaan ollut. Onneksi sattui tulemaan auto vastaan pian, ja onneksi sattui autossa olemaan kuski, joka tiesi, mitä teki. 

Vika saatiin korjattua ainakin päälipuolisesti. Me päätettiin kuitenkin ajaa takaisin Darwinia kohti, sillä meillä ei ollut kännyköissä kuuluvuuksia, joten ei pystytty soittamaan reksille, että mitäs nyt. Jos reksi sanoisikin, että ajakaa takaisin Darwiniin takuuhuoltoon, me oltaisiin vain tunnin päässä eikä kolmen. Reksi päätti kuitenkin, että jos auto kulkee, se ajetaan Wadeyehen ja mietitään siellä sitten, mitä tehdään. Päätökseen saattoi myös vaikuttaa se, että koulussa voisi olla kohtalaisen hankalaa ilman yhdeksää opettajaa ja toimistohenkilökuntaa.

Tietysti auto oli hajonnut matkan kiemuraisimmalla ja töyssyisimmällä osuudella, joka me sitten jouduttiin ajamaan kolmeen kertaan. Matkaa kuitenkin kevensi huomattavasti huono huumori. Yksi takapenkkiläisistä alkoi laulaa Kings of Leonin biisin Sex on Fire tahtiin Your Troopie Is on Fire (troopie = troop carrier = miehistönkuljetusvaunu = jeeppi, johon mahtuu taakse kahdeksan ihmistä matkustamaan poikittain) . Siitä se ajatus sitten lähti. Huoltoasemalta oli tarttunut mukaan levy nimeltä 101 Sporting Anthems. Me alettiin pohtia levyä nimeltä 101 Car Burning Anthems. Kuumimmat hitit olivat edellisen lisäksi Chariots of Fire, Troopie Inferno, We Didn't Start the Fire ja Great Wheels of Fire.

Lopulta muutaman pysähdyksen jälkeen me päästiin kuin päästiinkin himaan. Neljän tunnin ajomatkaan meni kymmenen tuntia. Huh. Meidän täytyi vielä pysähtyä auringonlaskun aikaan, sillä pallura taivaalla killitti niin kuskin silmään, että ei erottanut kuoppia tiestä tai kenguruja puskista. Näillä teillä näkee usein villihevosia, puhveleita, kenguruja ja emujakin. Hevoseen tai puhveliin ainakaan ei halua törmätä. Mikäs siinä pitäessä taukoa auringonlaskun aikaan, kun maisemat ja seura olivat niin kivat. Mulla ainakaan ei ollut mikään kiire takaisin!