Tulipa tekaistua sitten
suurtalouskeittiötutkinto. Vaikmikäseoli. Koulun senioreille järkättiin kaksi
viikkoa kestänyt kokkauskurssi, jonka päätteeksi he saavat todistuksen, jonka
avulla olisi sitten joskus tarkoitus saada töitä jostain. Mä menin keittiöön
jeesaamaan ja pitämään lähinnä kuria. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että
myös mä sain tutkinnon nimeltä Commercial Cookery Certificate 1.
Kakkoskurssia ei ole kyllä aikomus enää suorittaa. Onpahan taas jotain uutta
ceeveehen jollei muuta.
Meidän kokki tuli
pariksi viikoksi apurinsa kanssa Wadeyehen. He kiertävät aboriginaali kylästä
toiseen opettamassa ruoanlaiton perustaitoja. Tai siis länsimäisen ruoanlaiton
perustaitoja. Mulle on turvatalossa käynyt ilmi, että esimerkiksi pasta on
melko tuntematonta tavaraa täällä. Osa meidän apuopettajistakin halusi tulla
vääntämään sapuskaa meidän kanssa. The more, the merrier! Sopu sijaa antaa.
Meidän kahden viikon
menu sisälsi kyllä kaikenmoista. Me väännettiin useampaa sorttia sapuskaa joka
päivä ja aivan mielettömät määrät vielä. Olihan kyseessä suurtalouskeittiö.
Muksut saivat sitten viedä keitoksiansa kotiinsakin. Taidettiin me ruokkia koko
koulun opettajatkin. Ja itse asiassa ruokittiin kylän poliisitkin.
Me väännettiin muun
muassa härän kieltä, lampaan maksaa, sitä pastaa ihan jauhoista asti ja
miljoonaa eri sorttia soosia ja niin edelleen. Jokaiseen reseptiin kuului
vähintäänkin tölkki kermaa, paketti voita ja juustoa päälle. Hyvällehän se
maistui. Ihmekös. Kantarellikeittoakin tehtiin. Jälkkäreiksi valmistui
muffinsseja ja suklaakakkua. Om nom. Piti hikoilla juoksumatolla hieman
pidempään. Kyllä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti