Jotenkin siinä sitten kävi taas niin, että mä lähdin poikain futisreissulle mukaan. Mulla ei ollut turvatalossa vuoroja, sillä se suljettiin viikonlopuksi rähinöiden pelossa. Koulu oli kiinni myös rähinöiden pelossa. Kränä olisi koko viikonlopun futisreissussa Darwinissa, ja meillä oli epävirallinen ulkonaliikkumiskielto päällä - rähinöiden pelossa. En mä oikein viitsinyt sitten yksin kykkiä kotonakaan koko viikonloppua, joten taas me noustiin troopyn kyytiin ja taas me ajettiin tuhannen tuntia röpölöisillä hiekkateillä. Viikolla oli satanut, ja tiet kyllä alkoivat näyttää vahvasti siltä, että taisi olla viimeinen reissu autolla Darwiniin.
Kukaan muu autossa istujista ei aikonut pelata paitsi Kränä, joten jotenkin ihmeen kaupalla siinä sitten kävi myös niin, että pojat ottivat muutaman olusen. Mä olin ollut muutaman päivän kipeänä, eikä mulla oikein ollut kestävyyttä eikä hinkuakaan lähteä juhlimaan. Me käytiin kyllä Darwinin kasinolla vedonlyönnin ohessa aivan törkeän hyvässä buffassa illallisella. Tuli vedettyä mereneläviä niin, että napa rutisi. Mereneläviä oli niin monta sorttia, että multa loppuivat sormet kesken, enkä mä edes tunnistanut tai saatikka osannut nimetä puoliakaan niistä. Eivät jälkkäritkään kylmäksi jättäneet.
Pojat kävivät vähän lätkimässä korttia pelialueella. Mä tiedän, että näistä pöydistä ei saa napsia kuvia, mutta mä nappasin kuvan onnenpyörästä, jonka ympärillä ihmiset hurrasivat. Meidän joukkueen managerikin innostui laittamaan muutaman lantin onnenpyörään ja sai vielä jotain takasinkin. Heti mun kuvan ottamisen jälkeen mun takana seisoi järjestyksenvalvoja, joka halusi käydä mun kameran läpi. Mä sitten poistin sen kuvan enkä saanut elinikäistä porttikieltoa.
Seuraavana päivänä oli poikain peli. Mä istuin kentän laidalla ja napsin taas valokuvia. Meidän vastustaja oli sellainen, jolle on helppo laittaa kampoihin, joten meidän koulusta lähti pelaamaan muutama sellainenkin ope, joka ei ole muutamaan vuoteen koskenutkaan palloon. Hyvin se meni. Darwinin joukkue sai isosti turpaan. Kränän kaverikin sai potkaistua ensimmäisen maalinsa ikinä. Tosin tämä oli myös hänen ensimmäinen pelinsä ikinä. Sitä maalia juhlittiin sitten niin paljon, että pojat juoksivat koko kentän toiselta laidalta heittämään yläfemman aivan toiselle laidalle. Tuomari oli jotenkin hieman ihmeissään ja oli kysynyt Kränältä, miksi tämä maali oli niin juhlimisen arvoinen. Olihan johtoa jo jonkin verran toiseen joukkueeseen, eikä muita maaleja oltu juhlittu samalla innolla.
Maalia juhlittiin myös baarissa samalla innolla. Mä maistelin vähän siideriä, ja pojat kilauttelivat kaljalla. Itse juhlakalu oli mennyttä kauraa vähän jälkeen puolenyön. Eikä mulla mennyt paljon pidempään. Aamulla oli taas sellainen olo, että ihan heti ei tehnyt mieli nousta takaisin jeepin kyytiin. Onneksi en ollut yksin vointini kanssa. Viimeinen meistä saapui hotellille vasta kahdeksan maissa aamulla. Hän oli unohtanut puhelimen keittiön pöydälle eikä illalla löytänyt hotellia. Päätyi sitten nukkumaan puiston penkille. Ääliö.
Ihan kuin miljoona tuntia ja miljoona kilometriä huonoilla teillä jeepissä, jonka sisäilmatila oli vähintäänkin miljoona astetta, ei olisi ollut itsessään jo tarpeeksi rankkaa. Sitten auto hajosi. Se piti työntää käyntiin joka kerta. Mä pesin käteni koko jupakasta ja muutin hetkellisesti 50-luvulle: tämä on miesten hommia. Mikä siinä on, että tätä reissua ei ikinä ole tehty täysin ehjällä autolla?
Tällä kertaa ei mennyt matkaan, johon ensimmäisellä kerralla meni neljä tuntia ja toisella kerralla kymmenen tuntia, kuin seitsemän tuntia. Koulun henkilökunta oli käsketty kirkkoon kuudeksi, sillä neljäsluokkalaisilla oli first communion, mikä se sitten onkaan suomeksi. Se jutska, kun saadaan ensimmäistä kertaa leiviskää ja punkkua. Ei kuitenkaan konfirmaatio. Miten mun päivä olikaan alkanut pää pytyssä ja nyt ollaan kirkossa! Älytöntä. Saattaisinpa jopa sanoa, että ei koskaan enää.
Maalia juhlittiin vielä koko viikko koulussakin. Ja Facebookissa. Onneksi Dom on harvinaisen hyvä jätkä ja ymmärtää huumoria. Muuten me oltaisiin kaikki jo varmaan työpaikkakiusaamisoikeudenkäynnissä. Rupeaa muutenkin olemaan sellainen hervoton olo koulussa opettajien kesken, että onneksi loma alkaa pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti