Meitä odotti Wadeyessä aikalailla erilaiset näkymät
kuin ennen lomia. Joulun alla alkaa monsuunikausi, jolloin sadetta saattaa
helposti ropsia yhdessä päivässä enemmän kuin Suomessa koko vuonna. No joke.
Tämä monsuunikausi on ollut melko kuiva. Vettä
on toki tullut ja paljon, joet tulvivat ja maa on vihreänä, mutta yleensä vettä
tulee paljon enemmän ja paljon kauemmin. Silti meidän juoksulenkin varrella
oleva joki on aivan erinäköinen kuin kuukausi sitten. Nyt siellä voi helposti
polskutella, ja vesiputouksilta uskaltaa hypätä veteen pää edelläkin. Ei ole
vaaraa, että osuisi pohjaan.
Me ollaan uitu putouksilla useasti, mutta aina
mulla on sellainen olo, että ei siellä vedessä oikein relaa. Aina sitä pääkopan
pohjalla on sellainen ajatus, että mitä jos täällä onkin kroko. Sitten meillä
koulussa vieraillut konsultti sanoi, että hän näki meidän uintipaikalla pienen
krokotiilivauvan. Mä epäilen vahvasti, että kyseessä oli vesilisko – varsinkin sillä
kyseinen konsultti ei ole mikään terävin veitsi laatikossa. Sielti ei tee mieli kokeilla onnea.
Meidän kylän muksuja ei kyllä kauheasti haittaa
krokotiilit tai muut. Siellä ne peuhaavat edelleen. Rangerit sanoivat, että
krokotiilit saattavat päästä jokeen yläjuoksussa olevien vesitasankojen kautta –
ei merestä kuten me luultiin. Turvallisinta on kuitenkin pulikoida ojissa, ränneissä
ja allikoissa. Ei sillä niin väliä, että siellä on kakkaisia vaippoja,
ruostuneita kirveitä ja ämpärillinen salmonellaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti