Meillä pyörii nurkissa jonkunmoisia kaijoja. Mä olen aina halunnut lemmikiksi lintua. Oikeastaan ihan sama, mikä lintu, mutta lintu kuin lintu. Olisihan se aika kova, jos olkapäällä kökkisikin vaikka naurulokki… tai harakka. No, täällä niitä perinteisempiä lemmikkilintuja näkee ihan livenä luonnossa. Jotenkin tekee pahaa nykyään ajatella näitä kavereita häkissä. Ei ole ennen osannut pitää niitä oikeina, villeinä eläiminä.
Muutama kuu takaperin aina auringonlaskun aikaan meidän tuvan yli lensi toisenlaisia siivekkäitä. Tuhansittain ja tuhansittain lepakoita. Nyt nämä kaverit ovat kadonneet kokonaan. Ovat varmaankin jatkaneet matkaansa muille maille, sillä, vaikka paikalliset niitä syövätkin, on mun vaikea kuvitella, että kymmenet tuhannen lepakot olisivat päätyneet grilliin. Tai eihän sitä tiedä, vaikka ne olisivatkin vaikka miten hyviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti