9. syyskuuta 2013

FINSKI Tip-tap-tip-tap


Aussilassa on tapana juhlia joulua myös heinäkuussa. Perinne kuuluu lähinnä eurooppalaisille maahanmuutajille, joiden mielestä joulun juhliminen on vähintäänkin omituista yli kolmessakymmenessä asteessa rannalla löhöillen ja katkarapuja grillaillen. Myöskään kriketti ei kuulu meikäläisten jouluun. Yleensä varsinkin engelsmannin viettävät joulua toisen kerran heinäkuussa. Heinäkuu on Australian kylmin kuukausi, joten juhlatunnelmaan pääsee helpommin. Eikä raskas jouluruoka potki vastaan niin paljon.




No, me vietettiin joulua heinäkuussa Suomessa. Multa on jääneet parit joulut väliin, ja mulla oli ikävä suomalaisia perinneherkkuja. Olin sitten varmaan mutsille ja ukkolle huokaillut skypessä joulukuussa, että tekisi mieli laatikoita ja kinkkuja. Nyt kerran kun sitten oltiin Suomessa, niin niitä sitten kanssa syötiin. Oli ilma sitten miten ihana tahansa! 




Pukkikin kävi vierailulla. Meillä on aina käynyt joulupukki siitä huolimatta, minkä ikäisiä mukuloita huushollissa on. Muistelisin, että meidän ukko olisi joskus mun teinivuosina sanonut, että hänelle on tullut pukki koko iän eikä se pukin tulo lopu siihen, että omat lapset ovat lähes täysi-ikäisiä. Viime jouluina isäntä on jotenkin hassusti sattunut aina käydä viemässä roskat aina, kun pukki tuli vierailulle. Niin tänäkin jouluna. Saatiin kaikki pukilta villasukat!






Jouluaaton kanssa samalle päivälle oli sattunut mun serkun hääkuvaus. Häämeikkiä ja -tukkaa soviteltiin etukäteen, joten oli järkevää ottaa hienostelusta ilo irti ja poseerata kameralle. Morsmaikku kaipasi rohkaisuseuraa (ja -pullon), joten kaksi meistä kaasoista lähti seuraksi. Mä olin vielä joulutunnelmissa, ja rohkaisupullosta naukkailtua Anskukin oli sillä päällä, että meidän mielestä oli hirveän hyvä idea tunkea päät morsiamen tyllialushameeseen sillä aikaa, kun juhlakalu otatti kuvia. Lopputulos oli tällainen.





Kiitos ja anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti