Hummani hei!

Jos aussit ovat hyvia jossain, niin se on sitten erinaisten kummallisten juhlapyhien jarjestamisessa. Silla jos kaljaa ei voi kitata ennen puoltapaivaa ilman hyvaa syyta, niin sellainen keksitaan. Introducing: Melbourne Cup.

Melbourne Cup on laukkakisa, josta koko valtio on ihmeellisen innostunut ja kiinnostunut. Vuoden muina 364 paivana hevoset eivat hatkayta lainkaan suurinta osaa kansasta, mutta jostain syysta marraskuun ensimmaisena tiistaina jokaisen vedonlyontihammasta alkaa kolottaa ja pahasti. Vahintaankin viikkoa ennen jokaisesta myos kuoriutuu kaviospesialisti, joka osaa analysoida harjan varista, nimen pituudesta ja jockeyn shortsien kuvioista voittomahdollisuudet ja ne parhaat kertoimet. Vuonna 2000 aikuisista ausseista 80 % loi vetoa voittajasta. Virallisesti. Lisaksi tyopaikoilla ja perhepiirissa lyodaan vetoa epavirallisesti. Tama laukkakisa on niin tarkea, etta paiva on myonnetty palkalliseksi vapaapaivaksi ja kisa tunnetaan nimella the race that stops a nation. WTF? Jos mulla olisi tyopaikka, saattaisin olla innostuneempi. Grant muisteli, etta alakouluaikoinaan ennen kansallisen vapaapaivan myontamista mukulat kerattiin auditorioon katsomaan kisaa.

Melbourne Cupilla on kylla pitkat perinteet, silla se on jarjestetty joka vuosi sitten vuoden 1861. Alunperin matka oli kaksi mailia, mika tekee sitten yhta paljon kuin 3218 metria. Seistemankymmentaluvulla aussit ryhtyivat laiskureiksi ja lyhensivat matkaa 18 metrilla. Talla lienee yhteys siihen, etta samoin tienoin he siirtyivat meikalaiseen mittayksikkoon, metriin. (Nainhan ne vaittavat. Mina saattaisin kuitenkin huomauttaa, etta nama tykkaavat kylla kovasti kayttaa viela tuumia, nauloja, syleja ja oravan nahkoja kaikenmoisina mittayksikkoina. Pelkasta solidaarisuudesta muuta modernia maailmaa kohtaan ma kieltaydyn kayttamasta moista imperialistista hapatusta. Ja vasenta kaistaa.)

Voittajan on helppo hymyilla!

Muita outouksia. Hevosiin ripustetaan painoja, jotta kaikilla olisi samanmoiset mahdollisuudet voittaa. Luit oikein. Maahan on vienyt sosialismin pidemmalle kuin Suomi. Ma luulin, etta tarkoitus on, etta paras hevonen voittaa - ei tasa-arvoisin hevonen. Eihan tassa ole kyse mistaan nappulaliigasta vaan kisasta, jonka voittaja lahtee kotiin yli kolme miljoonaa aussidollaria rikkaampana (pollen omistaja saa 85 %, valmentaja 10 % ja jockey 5 %). Voittaja saa myos takanreunalleen pokaalin, joka painaa 1,65 kiloa ja on 18 karaatin kultaa. Pokaali on taottu 34 kultamoykysta, ja hommaan menee kuulemma yli 200 tuntia. Arvoa kolpakolla on 125 000 taalaa. Ei pollommin kolmen minuutin jouksulenkista.

Roviolle!

Sitten on tietysti myos se toinen show, Fashions on the Field, jonka voittaa parhaiten pukeutunut katsoja. Ma en ole ikina oikein ymmartanyt hevosten ja hattujen yhteytta, mutta sita ei auta kiistaa. Koltuista ja latsista vauhkotaan viikkotolkulla ennen ja jalkeen itse hevoskisan vahan linnan juhlien tapaan. Kevaan konikilpailut pitavat Melbournen hatuntekijat leivassa. Eihan samaa voi kahta kertaa kayttaa. Koko maailma oli tulla taysstoppiin vuoden 1965 kevaalla, kun eras Jean Shrimpton vetaisi niskaansa minimekon ja jatti hatun seka hanskat himaan. Mekon saadyttomasta lyhyydesta miss Shrimpton syytti lehdistossa valmistajaa, jolla ei ollutkaan tarpeeksi kangasta neidin tilaukseen, minka vuoksi Australian nuoriso tarveltyi ja turmeltui nahdessaan miss Shrimptonin polvet. Eniten konservatiivista kansaa kiukutti kuitenkin paljaat kasivarret ja paalaki, silla voimme vain kuvitella, miten miss Shrimptonin hatuttomuus ja hanskattomuus hairitsikaan hevosten valmistautumista. Lehdistossa puittiin miss Shrimptonin epakristillista kaytosta muun muassa nain:

"There she was, the world's highest paid fashion model, snubbing the iron-clad conventions of fashionable Flemington with a dress five inches above the knee, NO hat, NO gloves and NO stockings!"

"She walked in serene and poised, dressed in this ultra-short shift she designed herself, showing a lovely amount of lissom leg totally unhhindered by nylon.. Her long hair swung about in the hot wind ..."

"For my money, she looked tremendous -- but Flemington was not amused. Fashion-conscious Derby Day racegoers were horrified. 'Insulting' ... 'a disgrace' ... 'how dare she?' ... ! If the skies had rained acid not a well-dressed woman there would have given The Shrimp an umbrella."

"Fashionably-dressed ladies who had been dying to see what heavenly oufit Jean would be wearing seemed very angry."

From The Sun News-Pictorial (Melbourne)
1 November 1965, p.1

Muotia vuodelta 2011. Voittaja veti ***** paahansa, eika ketaan kiinnostanut.