Hoperoa poperoa 1: Vegemite

VEGEMITE [/ˈvɛdʒɨmaɪt/]

Vegemite on leivanpaallysmohnaa, joka on periaatteessa oluen valmistuksen oheistuote. Vegemite on kaytannossa se hiivamonja, joka jaa oluttynnyrin pohjalle. Se muistuttaa lahinna loppusyksyista, kohmeista koirankakkaa ja maistuu samalle, kuvittelisin. Mutta aussit ja kiivit (=uusseelantilaiset) tykkaavat, vaikka nyrpistelevat meikalaiselle salmiakille.

Vegemiten historia juontaa kaiken kulinaristisen kuonan kehtoon, Englantiin, tottakai. Ensimmaisen maaimansodan aikana vastaavan brittilaisen levitteen, Marmiten, toimitukset keskeytyivat, ja Australia oli itkun partaalla. Vuonna 1922 Cyril P. Callister kaari hihat ja keksi kaivaa oluttynnyrin pohjalta paahtoleivan paalle vahan nannaa. Tuolloin useimmat australialaiset olivat viela jarjissaan eivatka pitaneet tuotteen mausta. Mommo jai kauppojen hyllyille, ja porukka vinkui viela Marmiten peraan. Sitten alkoi mittava mainoskamppanja, jossa korostettiin tuotteen terveysvaikutuksia, ja toisen maailmansodan aikaan tavara oli jo kortilla. Koko kansan herkuksi Vegemite muuttui toisen maailmansodan jalkeen, jolloin aussit rupesivat lisaantymaan oikein kunnolla. Vauvat pidettiin terveina ja punaposkisina Vegemiten avulla, silla sita suosittelivat oikein laakaritkin. Eivathan laakarit ole ikina vaarassa.

Vegemitella on aina ollut toimivat ja mieleenpainuvat mainokset, ja siita onkin muodostunut tarkea australialaisuuden symboli. Kolmen karki on Sydneyn oopperatalo, Uluru (se iso kivimohkale kutakuinkin keskella mannerta) ja Vegemite. Olen huomannut, etta oopperatalosta ja kiven murikasta voi heittaa vitsia, mutta Vegemite on pyha. Niin pyha, etta nykyaan Vegemitea saa myos kosherina ja halalina! Jokainen kunnon aussi osaa laulaa Vegemiten mainosmusiikin, ja enka ma ihmettelisi, jos sita kysytaan myos kansalaisuustestissa.

Mainos mustavalkoajalta: http://www.youtube.com/watch?v=JUxun4OZXS0

Mainos 80-luvulta: http://www.youtube.com/watch?v=iJJIruNRMqA&feature=related

Ja talta se maistuu: http://www.youtube.com/watch?v=-lUW6G3FIpg&feature=related

Ei Vegemite ihan turhaa tavaraa ole. Siina on torkea maara B-vitamiineja ja glutamiinia. Toisaalta siina on myos yli 8 prossaa suolaa. Makua on kuvattu suolaiseksi, maltaiseksi ja hieman happamaksi. Kuulostaa ihan silta, etta se saattaisi jopa sopia suomalaiseen suuhun. Kylla se mulle maistuu, mutta ma olen harjotellut jo aika pitkaan. (Eerikinkadulla on pieni kauppa nimelta Punnitse ja Saasta, josta saa Vegemitea pikkuruisissa purkeissa.) Alkuperaisen tohnan lisaksi kaupasta loytyy Vegemiten makuisia sipseja, kekseja, piirakoita jne. Monet kayttavat sita myos mausteena esimerkiksi jauhelihakastikkeessa. Perinteisesti sita vetaistaan vahan paahdetun leivan paalle. Huomaa! Sita vetaistaan VAHAN paahdetun leivan paalle. Siis ohuelti.

(Katsomisen arvoinen linkki: Kraft Foods: Vegemite)