Pubit ovat tarkea osa Aussilan kulttuuria, ja monet vilvoittelevatkin tyopaivan jalkeen huurteisella jos toisellakin. Viikonloppuisin monet myos viipyvat baarissa aamun pikkutunneille asti, jolloin alkaa humalaista hiukomaan. Kasitteena koko pubiruoka on suurella osalle suomalaisia taysin vieras, mehan kaymme snagarilla tai kebabilla, mutta kylla se nain on, muualla pain maailmaa pubeista saa myos murkinaa. Australiassa se on viela yleensa hyvaa murkinaa eika ole verrattavissa roiskelappiin ja nahistuneisiin nachoihin, joita meikalaisissa juottoloissa tarjoillaan jos tarjoillaan. Australialaiset ovat varsin sivistynytta ruokakuntaa. He ymmartavat hyvan paalle, eika pubi menesty, jos ruoka on moskaa. Ma luulen, etta Suomessa on melkolailla aivan sama, mita pubi tarjoilee, kunhan bissen hinta on vakio.
Pubien ruoka on kuitenkin tyypillisesti kotoisaa sapuskaa, eika paikalliseen lahdetakkaan varsinaisesti gourmet-matkalle, vaikka monet toki kayvat pubissa vain syomassa. Pubiruoassa vetoavat yleensa tutut suosikit listalla, halpa hinta ja ruoan maara. Asiakas kuitenkin osaa vaatia tuoretta tavaraa. Taalla harvemmin harrastetaan pakastevihanneksia ravintolan keittiossa, ja annoksen kuin annoksen mukana tulevatkin yleensa rapea salaatti ja juuri paistetut ranskalaiset. Itse ruoka on yleensa melko rasvaista, melko suolaista eika varsinaisesti kuulu Painonvartijoiden suosituksiin, mutta paaasiahan on, etta se menee oluen kanssa mukavasti alas.
Tyypillisia suosikkeja ovat muun muassa pihvi ja perunat seka hampurilaiset, mutta chicken parmigiana, alias parma, on pubiruoan ehdoton kuningas. Parma on kaikessa yksinkertaisuudessaan kanaa, tomaattisoossia ja juustoa. Maistuvaa toki, mutta ehka vahan sama kuin meikalainen makaronilaatikko. Jollei sita ole vetanyt pennusta asti naamariinsa, siihen ei synny valtavaa himoa. Ma tykkaan toki parmasta, mutta aussit vie fanittamisen hieman eri tasolle. Jokainen mukulasta mummoon osaa analysoida alueen parma-paikat hinta-laatu-suhteineen ja palvelun tason perusteella. Ma olen ollut taalla vasta pari viikkoa, mutta mulle on jo joka toinen paikallinen keuhkonnut Lazy Moe's -nimisesta syottolasta, josta saa kuulemma niin ison parman, etta sita ei aikuinen mieskaan yksin syo. Kuulostaa haasteelta. Vanha koulukunta taasen suosii naapuripubia, josta saa kymmenella dollarilla parman ja bissen.Parma on niin tarkea osa keskiverto australialaisen ruokaympyraa, etta pelkan parma-latyn arviointiin on taytynyt perustaa oma sivusto: Parma.com.au. Sivustolla on listattu joka osavaltion parhaat parmat koon, lihan ja paallyskaman laadun ja tietysti seka ranskalaisten etta vihannesten laadun ja maaran mukaan. Ei ole helppoa. Parasta parmaa voi hakea tietysti viela hinnankin mukaan.
No, mitas se parma sitten on? Tassa perusresepti:
AINEKSETAnnoksia: 4
- 1 / 2 kuppia raastettua parmesaanijuustoa
- 1 / 2 kuppia korppujauhoja
- 2 munanvalkuaista
- 4 broilerinrintaa (noin 4 x 150 g)
- 3 tl oliiviöljyä
- 1 / 4 kuppia raastettua mozzarellaa
- 2 rkl tomaattipastakastiketta
VALMISTUS
Alkusahlays: 10 min | Paistoaika: 20 min
Alkusahlays: 10 min | Paistoaika: 20 min
1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Aseta raastettu parmesan voipaperiarkille ja korppujauhot toiselle arkille. Vatkaa munanvalkuaiset ja 2 ruokalusikallista vetta matalassa kulhossa. Kasta kana ensin parmesanissa, sitten munanvalkuaisissa ja sitten korppujauhoissa.
2. Kuumenna öljy keskilämmöllä suuressa teflonpaistinpannussa. Kypsennä broileria 3 minuuttia kummaltakin puolelta. Siirrä uuninellille ja ripottele mozzarella ja tomaattikastike päälle. Paista 10 minuuttia tai kunnes broileri on kauttaaltaan kypsää.
