Me: Maybe that's because they're fried mushrooms.
Me kävästiin mukuloiden kanssa Victorian osavaltiossa. Kivaa oli. Matka oli pitkä, mutta muksuilla oli niin jännää, että matka tuntui menevän normaalia nopeammin. Ja matkattiinhan me toki tyylillä, joten mikäs meillä koneessa istuessa. Tai siis koneissa istuessa.
Koulu vuokrasi kolme lentokonetta kuskaamaan meidät Wadeyestä Darwiniin. Eihän me toki kaikki yhdessä koneessa voida kulkea. Meidän entourage on niin pramea. Sitten me tyydyttiin matkustamaan kaikki yhdessä lentokoneessa Darwinista Sydneyyn. Kuitenkin Qantaksella - vähän kuin paikallinen Finnair - ei millään JetStarilla - paikallisella RyanAirilla. Lopulta Sydneystä Melbourneen, jossa vietimme yön Holiday Innissä.
Ei köyhäilty. Meidän koululla on pankissa neljä milliä. Miten mä enää voisin opettaa suomalaisessa koulussa tämän jälkeen. Tosin se, mitä Suomesta on kova ikävä, on meidän järjestelmällisyys. Meille piti olla varattuna ja maksettuna kolme minibussia, joilla oli tarkoitus roudata jengiä paikasta toiseen, mutta vuokravirma ei ollut meistä ikinä kuullutkaan. Tiedot meillä oli kyllä matkanjärjestäjän papereissa varausnumeroineen. Seuraavana aamuna selvisi, että vuokravirman nimi oli väärä. Oltiin Thriftyllä kun piti olla Hertzillä tai jotain yhtä järkevää.
Muksut olivat aivan innoissaan. Oli kylmä kuin mikä. Tuuli aivan helvetillisesti. Onneksi meillä ei ollut pitkä matka kävellä hotellille, sillä minibussejahan meillä ei siis ollut. Me saatiin mukulat sikeille suhteellisen nopeasti. Niitä jännitti niin pirusti. Kakaroita oli kaksi per huone, ja se oli muutamille tosi pelottavaa. Nämä kun ovat tottuneet jakamaan huushollin parinkymmenen ihmisen kanssa, ja patjallekin mahtuu neljä tyyppiä. Nyt heidän piti pysyä kiltisti hotellihuoneessa kahdestaan. Nukkua isossa sängyssä. Yksin. Voi juma! Neljännessä kerroksessa. Hissikin sai jo kauhusta kankiaksi. No, ei kukaan ainakaan lähde seikkailemaan yksinään hotellista mihinkään, kun hissiin ei uskalla mennä.
Seuraavana aamuna meidän 30 oppilaan jengi pelmahti hotellin aamiaispuhvaan. Ihmiset olivat vähintäänkin kiinnostuneita. Toki myös muksutkin, sillä tarjolla oli niin paljon sellaista sapuskaa, jota he eivät olleet ikinä ennen nähnyt. Mysliä, jogurttia, leivonnaisia, pähkinöitä, mehukone, hilloa pienissä kerta-annospurkeissa. Kukaan ei tainnut oikein uskaltaa syödä mitään muuta kuin paahdettua leipää, munia ja pekonia. Munatkin oli vähintäänkin epäilyttäviä, sillä tarjolla oli munakokkelia. Vitsi, mitä elämyksiä. Paistettuja sieniäkin - tosin jengi luuli niitä mansikoiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti