Serkukset ja sen toisen serkun siippa Sydneyssä

Tulihan se Sussu ja Teemu sieltä, vaikka Finnair yrittikin laittaa kapuloita rattaisiin. Matkalaiset saivat juuri ennen kentälle lähtöä viestin, jossa kerrottiin, että tekniikan poikien ulosmarssin takia lento myöhästyy seuraavaan aamuun. Höh! Tämä nyt meinasi sitä, että Hong Kongissa oli aikaa päivä vähemmän. Sitten tuli tekstiviesti, että lento Hong Kongista Sydneyyn myöhästyisi myös. Miten ihmeessä näitä finskejä on niin vaikea saada tänne? Anskun lentokin oli silloin helmikuussa puoli vuorokautta myöhässä.

Mä lensin Sydneyyn jo pari päivää aikaisemmin ja kämppäilin Grantin salolaisen futiskamun (Go Juggernauts!), Janin, ja hänen tyttöystävänsä, Minnan, luona. Ensimmäisen päivän mä kiertelin kaupungilla ja yritin parhaani mukaan vältellä kaikkea kivaa, jotta me voitaisi sitten yhdessä Sussun ja Teemun kanssa käydä pällistelemässä oopperataloja ynnä muita vastaavia. Mä suuntasin aamulla Paddy's Markets -krääsätorille tarkoituksenani etsiä muksuille Suomeen tuliaisia ja itselleni olisin yhdet uggsit olisin tahtonut. Tori oli kyllä lattiasta kattoon täynnä kaikenmoista turistikrääsää ja pirusti paljon halvemmalla kuin perinteisissä matkamuistokaupoissa, mutta mä olen nähnyt jo niin moneen kertaan kaikki nyrkkeilevät kengurut, korkkihatut, rantapyyhkeet, t-paidat jne., että ei sieltä oikein mitään mukaan tarttunut. Uggsitkin olivat aika hinnoissaan. Hiplailin kyllä yhtä kenguruntaljaa, mutta en viitsinyt pulittaa siitä satasta, kun mieleen juolahti heti Levin matkamuistomyymälät porontaljoineen ja turistihintoineen. Lapin-mökin tienoilla paikalliset upottavat nahkoja järviin, kun eivät niillä muutakaan tee. Kai täältäkin löytyisi paikallisia, joilla on kaapit täynnä kengurunraatoja.

Seuraavana aamuna mä menin läheiselle metroasemalle vastaan finskejä, joiden kone laskeutui aamulla aikaisin Sydneyyn. Nopeiden suihkujen ja aamiaisten jälkeen me lähdettiin käppäilemään kohti sitä Oopperataloa. Onhan se hyvännäköinen. Ei auta kieltää. Mutta kyllä mä tykkään enemmän sataman sillasta. Aussilassa Harbour Bridge on yhtä kuuluisa kuin se opperapytinki, mutta muualla maailmassa siltaa tuskin tunnetaan, vaikka yleensä se näkyykin postikorteissa ja maisemakuvissa oopperatalon vieressä. Me tyydyttiin katselemaan sitä oopperapuljua vielä vain lahden takaa ja möllöteltiin teknoaboriginaaleja, jotka töröttivät yökerhojumputuksen päälle didgeridoolla. Yllättävän toimiva yhdistelmä. Sussukin tykkäsi, sillä tuli heitettyä kukkaron kaikki pienimmät kolikot teknoaboriginaalin hattuun, ennen kuin tuli puheeksi, että täällä ne pienimmät kolikot ovat niitä arvokkaimpia kahden dollarin kolikoita. Tää on tätä aussi logiikkaa.

Me noustiin Manlyn-lauttaan, kurvattiin sen oopperatönön ohi napaten miljoona valkokuvaa ja nautittiin raikkaista merituulista ja auringonpaisteesta matkalla Sydneyn satama-altaan toiselle laidalle. Tallattiin kävelykadun, josta tuli mieleen lähinnä espanjan-lomien rantakadut, toiseen päähän rannalle ja käytiin vähän kastelemassa varpaita Tyynessä valtameressä. Ei ollut kovinkaan trooppista mutta eipä toisaalta niin arktista kuin Victorian-osavaltiossa. 

Me trefattiin Jani lounaalla paikallisessa pikkupanimossa. Olihan Teemun jo korkea aika päästä kokeilemaan paikallisia huurteisia. Saatuamme mahat täyteen me kurvailtiin Janin kyydissä komean näköisen niemen nokkaan ihastelemaan maisemia. Niemen kärjessä yhdistyivät vellova Tyyni valtameri ja rauhallisempi Sydneyn satama-allas, Port Jackson, mahtavien rantakallioiden alla. Vieraiden ensimmäisen Aussila-päivän ilta alkoi jo hämärtyä, ja me saatiin ihastella, miten oranssi aurinko laski Sydneyn siluetin taakse. Hyvältä näytti! Hyvältä Sydney näyttää muutenkin. Mä muistelin mun ensimmäiseltä vierailulta, että olisin ollut sitä mieltä, että Sydney on kaunis kaupunki, ja sitä se oli edelleenkin. Sydney on ehdottomasti yksi parhaimman näköisistä moderneista kaupungeista, missä on tullut vierailtua. Mä pidän siitä, että ympärillä on vettä, ja sitä Sydneyssä on.

Aikaerolainen. 

Illalla auringon laskettua me käveltiin takaisin Oopperatalolle Janin ja Minnan kämpiltä. Me napsittiin valokuvia hienosti valaistusta oopperatönöstä ja hölmöteltiin sen pintaa läheltä. Ihasteltiin vielä kaupungin merestä heijastuvia valoja yllättävän lämpimässä Sydneyn illassa. Ei meillä vaan Ballaratissä tämmöisiä ole…  Suunnattiin kohti Sydneyn vanhinta eurooppalaisen asutuksen aluetta, The Rocks, joka näyttää hämmästyttävän paljon vanhoilta eurooppalaisilta satamakaupungeilta. Yllättäen. Sattumalta kuljettiin myös Sydneyn vanhimman pubin ohitse, ja tietysti meidän bissespesialisti halusi maistelemaan maltahisia. Seinältä löytyi vielä oikein hyvältä kuulostava päivän erikoiset -annos eli sitä perinteistä meat pieta, muusia ja herneitä. Tästä aussimmaksi ei enää ilta voi mennä! Jani ja Minna liittyivät vielä meidän seuraan, ja muutaman tuopin jälkeen alkoi koko porukka olla aika valmista kauraa. Kyllä tuli uni hyvin silmään.

Seuraava päivä valkeni sateisena. Säätiedotuksen mukaan iltaa kohden sateen olisi pitänyt hellittää. Olisi pitänyt. Mä ajattelin fiksusti, että lähden flip flopit jalassa matkaan, jotta eipä tarvitse sitten kärvistellä märissä kengissä ja sukissa loppupäivä. Enpä juuri huomioinut, että ne saattavat olla hieman liukkaat sateisilla jalkakäytävillä. En mä luita rikkonut, mutta kyllä mun meno aika surkeaa oli. Finskit tepastelivat keskustan kaduilla ja mä liu'uin perässä sen minkä kerkesin. Me livahdettiin välillä sadetta karkuun hienoihin kauppakeskuksiin ja kaupungintalon suojiin, mutta kyllä sitä kastuttiin. 

Vähän kun taivas repesi, me lähdettiin sinne kuuluisalle Bondi Beach -rannalle. Just sinne, missä kuvataan sitä hengenpelastajaohjelmaa. Sussu ja Teemu eivät päässeet Australian rajalla -ohjelmaan vaan saivat salakuljetettua maahan ihan sujuvasti aikamoisen kasan ruisleipää, kahvia, hapankorppuja, sekä salmiakkia että salmaria ja Mignon-munia. Oli sen verran kylmä ja tuulinen ilma, että ei tehnyt mieli mennä uimaan, joten ei päästy hengenpelastajaohjelmaankaan. Voi, mikä pettymys. 

Meidän opaskirjan mukaan läheiseltä golfkentältä olisi pitänyt löytyä aboriginaalikaiverruksia. Olisi pitänyt. Eipä löytynyt. Me tallailtiin märällä ruoholla uunoina ympäri kenttää, mutta ei siellä mitään näkynyt. Ei reissu aivan turha ollut, sillä kentältä laidalta aukenivat mojovat maisemat avomerelle - ja äkkipudotus sinne avomereen. En uskaltanut kauhean lähelle reunaa mennä, sillä märkä kallio oli melko liukas ja tuuli yksinäänkin olisi saattanut tempaista mukaansa jonnekin Uuden-Seelannin suuntaan.

Meidän suunnitelmissa oli kävellä Bondin rantatietä muille alueen rannoille, mutta sade ei antanut periksi, joten me hyväksyttiin tappiomme ja suunnattiin takaisin kohti keskustaa. Käytiin herkuttelemassa vähän kahvilla sekä leivoksilla ja odoteltiin parempia kelejä. Ei niitä näkynyt, joten keksittiin sateisen kelin ohjelmistoa. Sussu ja Teemu menivät käymään vasta avatussa Madame Tussaud's vahakabinetissa, ja mä pyörin läheisessä ostoskeskuksessa ja yritin olla ostamatta mitään. 

Tunnista kuuluisat aussit!

Heti, kun olin liukastellut itseni takaisin Tussaudille, me livahdettiin viereiseen Sydney Aquariumiin. Me mietittiin Sussun kanssa, mikä hitto aquarium on suomeksi. Ei kai se akvaario ole. Delfinaariokin on vähän eri homma. Merieläinmuseo? Nah. Kalanaarioksi me sitä sitten kutsuttiin. Sydneyn kalanaario oli kyllä aikas hieno. Me nähtiin jos jonkinmoista vipeltäjää, sukeltajaa, mönkijää, kulkijaa ja möyrijää. Tosin meidän piti palata useamman kerran takaisin vesinokkaeläimentankille, sillä sitä ei näkynyt missään. Taisi olla vasta vierailu numero neljä, kun se viuhahteli vedessä hirveällä vauhdilla ees taas. Mä en ymmärrä, missä se oli ne kolme aikaisempaa kertaa voinut lymyillä, sillä niin tarkasti me kolmen silmäparin avulla tongittiin tankki, mutta missään sitä ei näkynyt. Hieno oli myös haitankin alla kulkeva käytävä, jonka keskeltä sai ihastella ja kauhistella pään yli polskivia haita ja hurjan isoja rauskuja. 

Viimeinen Sydneyn-ilta täydennettiin vielä opaskirjasen suosittelemalla kiinalaisravintelilla. Mulla oli koko päivän ollut jalat märkinä ja nokka vuotanut ja mä vaan halusin litran kuumaa teetä ja litran kuumaa keittoa. Ei olisi juuri paremmin voinut ravintolavalinta mennä. Tarjoilija täytti teekannua sitä mukaa, kun mä sitä tyhjensin. Eli aika usein. Mä tilasin ankkakeittoa, ja se oli kyllä siihen hetkeen juuri sitä, mitä lääkäri määräsi. Nam. Nam. Eikä Sussunkaan merenelävistä ja nuudeleista koostuva annos huonolta näyttänyt. Varsinkin kun se oli niin iso, että mä vetelin siitä napaani varmaan puolet. Nam. Nam.

Me päädyttiin pehkuihin aika kuitteina päivän tallaamisesta. Sitä paitsi meillä oli kello oli soittamassa neljän maissa, sillä lento kohti Melbournea lähti aamuseitsemältä. Aamulla hiippailtiin ympäri kämppää ja koetettiin olla herättämättä meidän isäntiä. Tallattiin lyhyt matka läheiselle metroasemalle, hypättiin junaan ja päästiin kentälle. Noustiin koneeseen, ja kapteeni suuntasi nokan kohti mulle vähän tutumpia maisemia. Siitä lisää myöhemmin.

PS. Iso kiitos Janille ja Minnalle vielä majoituksesta!