Sohvasurffaten Mumbaissa

MUMBAIN NUMEROT

- mustia takseja: 40 000

- asukastiheys: 29 000 hlo/km4

- keskiansiotulot: 1000 dollaria (kolme kertaa enemman kuin maan keskiarvo)

- julkisia kaymaloita: 17 vessaa miljoonaa ihmista kohden

- ihmisia Victoria Terminus -rautatieasemalla: 2,5 miljoonaa

- ihmisia junassa ruuhka-aikana: 7000 (1800 on maksimi matkustajamaara)

- prosenttia Mumbain pinta-alasta keinomaata: 60 %

- Bollywood-elokuvia vuodesta 1931 lahtien: 68 500

Palataan ajassa hieman taaksepain. Me kaytiin jossain temppeliturneen valissa myos Mumbaissa. Ma olen ollut kauan Hospitality Club ja Couch Surfing -jarjestojen jasen. Nama jarjestot auttavat matkustajia tapaamaan paikallisia ja ovat kateva keino loytaa yosija vieraassa kaupungissa, ilmaiseksi. Meidan luona Turussa on yopynyt monenmoisia matkaajia monenmoisista maista. Itse olen nukkunut paikallisten sohvilla ympari Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa, aina Mansesta Moldovaan. Jarjestot ovat turvallisia, silla jokaisen henkilollisyys tarkastetaan passinumeron tai pankkitietojen kautta ja muut jasenet saavat jattaa kommentteja ihmisista, joiden luona ovat yopyneet, joten friikit kylla seuloutuvat pois. Ma olen saanut paljon uusia kavereita tata kautta enka voisi kuvitella enaa matkustamista tai arkista kotielamaakaan ilman muiden matkustajien piristavaa piipahdusta. Niinpa me paadyimme nukkumaan paikallisen perheen sovalle yhdessa Aasia suurimmista kaupungeista. Kiitos tuhannesti viela Amitille ja hanen perheelleen!

(Tutustu ihmeessa itsekin jarjestoihin. Jos saat sohvapyynnon, voit aina kieltaytya vastaanottamasta vierasta. Kukaan ei pakota mihinkaan. Jos et voi majoittaa matkaajaa, voit aina sopia vaikka vain kahvitarskyista.

Hospitality Club: www.hospitalityclub.org

Couch Surfing: www.couchsurfing.org )

Mutta se Mumbai. Ma odotin Mumbaita vahan kauhunsekaisin tuntein. Mumbai herattaa mussa mielikuvia aariaan myoten taynna olevasta, hektisesta ja hikisesta kaupungista, jonka kadut ovat kerjalaisten ja koyhien peitossa. Vaarin! Mumbai oli todella outo kokemus. Muuhun Intiaan verrattuna Mumbai oli todella hiljainen, selkea ja hyvin eurooppalainen kaupunki. Se nayttaakin aivan Euroopalta! 

Lontoo?

Eiku ei sittenkaan. Tuollahan on palmuja ja harkakarry.

Mumbailla on pitka eurooppalainen historia. Se on ollut postugalilaisten ja englantilaisten vallassa ja toiminut pitkaan kaiken Intian kaupankaynnin keskuksena. Mumbain vanha nimikin, Bombay, on portugalilais-englantilaissekoitus. Portugalilaiset antoivat pienelle kalastajakylalle nimen Bom Bahia, hyva lahti. Sitten tulivat englantilaiset, joiden suussa Bom Bahia vaantyi nimeksi Bombay, hyva lahti. Sita en tieda, mikseivat he vaan valinneet nimeksi Good Bay. Eihan englantilaisilla ole tunnetusti ollut tunnontuskia vieraiden kulttuurien ja paikannimien tallomisessa.

Takaisin nykypaivaan! Tosiaankin. Mumbailla on jotenkin ikava maine. Ma olin nahnyt elokuvan Slumdog Millionaire ja olin varma, etta kaikki Mumbain slummien lapset olisivat meidan kimpussa samalla sekunnilla, kun astun junasta ulos. Ei, ei, ei sinne painkaan! Mumbaissa on toki koyhia, mutta siella pyorivat myos suuret setelit. Se oli jotenkin outo kokemus, kun pitkasta aikaa ihmiset eivat tuijottaneet meita. Kukaan ei tunkenut kannykkakameraa mun naamaan ja napannut kuvaa kysymatta lupaa, kukaan ei kailottanut meidan peraan ja pyytanyt kauppaansa. Me emme olleet millaan tavalla kiinnostavia. Ah, autuutta.

Onhan Mumbaissa toki niita slummejakin, mutta slummin maaritelma on suhteellisen valja. Mumbai on kasvanut yli aariensa pienella niemella, ja suuri osa Mumbaista onkin keinomaalla, joka on vallattu meresta, mika merkitsee sita, etta kenellakaan ei ole tilaa asua leveasti. Vuokrat ovat todella korkeat, ja monet asuvat "slummeissa", joissa ei tarvitse maksaa vuoraa eika sahkolaskuja. Meidan isantien kerrostalokompleksin pihalla oli laittomia "slummitaloja", joiden seinat olivat betonia, joissa oli viemarointi, joiden ikkunoista roikkuivat ilmastointilaitteet, joiden kattoja koristivat lautasantennit ja joiden pihoilla oli citymaastureita. Kyllahan sita on rahaa levittaa, kun ei tarvitse maksaa vuokraa. Toisaalta naimme myos kokonaisia perheita, jotka asuivat taivasalla liikenneympyroissa. Aiti kuivattaa pyykkia liikennemerkkien paalla ja alastomat lapset leikkivat hippaa samalla, kun Mumbain tuhannet autot, bussit, rekat, tuk tukit, polkupyorat, moottoripyorat ja skootterit ajavat tuhatta ja sataa 30 senttimetrin paassa.

Mumbain tunnetuin slummi, Dharavi, on lahinna enemman pienteollisuusalue, josta virtaavat kaupungin kaduilla myytavat tuotteet: 

"Mumbaikers had mixed feelings about the stereotypes in 2008's runaway hit, Slumdog Millionaire. But slums are very much a part of - some would say the foundation of - Mumbai city life. An astonishing 60% of Mumbai's population live in shantytowns and slums, and the largest slum in Mumbai is Dharavi. Originally inhabited by fisher folk when the area was still creeks, swamps and islands, it became attractive to migrant workers, from South Mumbai and beyond, when the swamp began to fill in as a result of natural and artificial causes. It now incorporates 1.75 sq km sandwiched between Mumbai's two major railway lines and is home to more than one million people.

While it may look a bit shambled from the outside, the maze of dusty alleys and sewer-lined streets of this city-within-a-city are actually a collection of abutting settlements. Some parts of Dharavi are mixed population, but in others, inhabitants of different parts of India, and with different trades, have set up homes and tiny factories. Potters from Saurashtra live in one area, Muslim tanners in another, embroidery workers from Uttar Pradesh work alongside metalsmiths, while other workers recycle plastic as women dry pappadams in the searing sun. Some of these thriving industries export their wares, and the annual turnover of business from Dharavi is thought to top US$650 million.

Up close, life in the slums is strikingly normal. Residents pay rent [questionable], most houses have kitchens and electricity, and building materials range from flimsy corrugated-iron shacks to permanent, multistorey concrete structures. Many families have been here for generations, and some of the younger Dharavi residents even work in white-collar jobs. They often choose to stay, though, in the neighbourhood they grew up in."

Toinen seikka, josta Mumbai tunnetaan, on silkka ihmismaara. Mumbaissa on 16,5 miljoonaa asukasta. Se on paljon. Mumbain paikallisjunat olivat ruuhka-aikojen ulkopuolellakin aivan jarisyttava kokemus. Meita oli useampi sata ihmista sulloutuneena yhteen junan vaunuun. Ma matkustin yleensa erikseen naisille varatussa vaunussa, jossa oli vahan valjempaa, mutta meilla oli jatkuva todellinen vaara eksya toisistamme, joten paadyimme matkustamaan samassa vaunussa. Ensimmaisella kerralla teimme sen virheen, etta istuimme vapaille paikoille. Seuraavalla asemalla vaunu tayttyi paikallisista tyomatkalaisista, ja meidan oli mahdotonta paasta pysakillamme pois vaunusta. Pyrimme oville tyontaen royhkeasti ihmisia edeltamme pois. Kyynerpaataktiikka toimi suhteellisen hyvin, mutta Grant jai pitkalle minun taakseni. Ma taidan olla meista se royhkeampi. Ma en ollut varma, pitaisiko jaada vaan oikealla asemalla pois vai jatkaa matkaa, kunnes Grantkin paasee oville. Onneksi paasimme kuin paasimmekin puristautumaan ovista ulos juuri, kun juna jatkoi matkaansa. Eika multa havinnyt koko rytakassa kuin vain yksi kenka. Amatoori.

Valtava ihmismaara on synnyttanyt tarpeen varsin erikoiselle palvelulle. Ihmiset arvostavat hyvaa ruokaa ja monien ruokavalio on tarkka uskonnollisista syista, joten monet haluavat kotiruokaa myos toimistotyossaan. Sen heille kantavat lounas-wallahit, jotka tuskin osaavat lukea. Se, miten 16,5 miljoonan ihmisen kaupungissa lukutaidoton lounaskuski osaa hakea oikean lounaan oikeasta talosta, oikeasta asunnosta ja tuoda sen perille oikeaan toimistoon, oikealle ihmiselle, on pieni ihme, josta Richard Branson on lahettanyt johtajansa ottamaan oppia:

"A small miracle of logistics, Mumbai's 5000 dabba (food container)-wallahs work tirelessly to deliver hot lunches to office workers throughout the city. Lunch boxes are picked up each day from restaurants, homes, mothers and wives and carried on heads, bicycles and trains. Taken to centralised sorting station, a sophisticated system of numbers and colours (many wallahs are illiterate) is then used to determine where every lunch must end up. More than 200 000 meals are delivered in Mumbai in this way - always on time, come (monsoon) rain or (searing) shine. This same intricate supply-chain system has been used for centuries, and dabba-wallahs are known to take immense pride in their work. Considering that on average only about one mistake is made every six million deliveries, they've certainly earned it."

Ihmismaara tietaa myos paljon roskaa. Pitkin Intiaa reissatessamme me ollaan kauhisteltu roskamaaraa. Kaikki tiensyrjat ja rautatiepenkat ovat taynna muovipulloja, roskapusseja, rikkinaisia kenkia ja pelkkaa sontaa. Ihmiset eivat kummoksu sita mitenkaan, etta heittavat roskansa junan ikkunasta suoraan ulos, ja he opettavat myos lapsena tekemaan samoin. Luonnon pyha koskemattomuus ei merkitse taalla mitaan. Mumbain kadut olivat yllattavan puhtaita, mutta jonnekin roskien on paadyttava. Meri nayttaa toimivan katevana ja ilmaisena kaatopaikkana. Yksi Mumbain suosituimmista nahtavyyksista, Chowpatty Beach, oli uskomaton kokemus. Ei hyvassa vaan pahassa. Me seisoimme limaisella hiekalla suut auki tollotellen merta, jossa paikalliset perheet leikkivat roskien ja viemarijatteen seassa. Ma en edes suostunut istumaan hiekalle. Kukaan muu ei hammastellyt tai ollut mitenkaan poyristynyt rannan roskista. Ma en ymmarra, miten tasta maasta povataan tulevaisuuden suurmahtia.

Postikorttikuva Chowpatty Beachista

Postikorttikuva Chowpatty Beachista

Todellisuus

Ihmismaaran ja slummien lisaksi Mumbai tunnetaan - tietysti - Bollywood-elokuvistaan. Emme, ikava kylla, loytaneet yhtakaan elokuvateatteria, jossa olisimme voineet katsoa Bollywood-leffan englanninkielisilla teksteilla. Mun hindi ei ole viela ihan tarpeeksi sujuvaa ymmartaakseni elokuvia. Tosin ma en ole kylla ihan varma, onko se niin tarpeellista osata kielta tai ymmartaa, mista puhutaan, silla Bollywood leffoissa yksi katse kertoo enemman kuin tuhat sanaa. 

Talla kertaa mulla ei valitettavasti ole apinakuvaa loppukevennykseksi, mutta haluaisin tarjota teille viihdykkeeksi patkan elokuvasta, joka vaikuttaa olevan kesan suosituin patka: 

BAM! Bollywood action madness!!! BOOM!