Meille oli työkaveri jutellut jotain hieman Australiasta luoteeseen olevasta pienestä saaresta - Baliko sen nimi nyt oli - joka on kuulemma oikein leppoisa ja mukava paikka, joten me ajateltiin lepuuttaa hermoja siellä ennen varsinaista lomille lähtöä.
Mulla oli nokka kohti Suomea Balin ja Bangkokin kautta ja Grantillä Melbournea sen Balin kautta. Reissuun lähti myös meidän Bali-kaverit viime reissulta ja muutama tuttu, jotka lensi Australian eteläosista.
Tälläkin kertaa vuokrattiin oma talo yksityiseen käyttöön. Elettiin jälleen kuin plantaasinomistajat. Meidän viiden päivän lomalla keskityttiin lähinnä espressomartineihin ja mojitoihin.
Syötiin hyvin, juotiin hyvin, nukuttiin hyvin. Pelleiltiin hieman, puljattiin altaalla, tsekattiin pari auringonlaskua rannalla. Mä varauduin henkisesti Suomen talveen.
Mulla oli yhden yön välilasku Bangkokissa. Mä olen oppinut muutamasta läheltä piti -tilanteesta, että on parempi jättää väljät välilaskuajat monsuunikaudella. Lennot on usein myöhässä - joskus jopa peruttu kokonaan. Sitten ei auta itku markkinoilla, jos myöhästyy jatkolennolta.
Mä en ole käynyt Bangkokissa vuosiin. Tällä kertaa en raahautunut Khao Sanille. Mä olen aina ennen yöpynyt niillä nurkilla, mutta yksin reissatessa ei ehkä jaksa sitä hulinaa. Ja seuraavana aamuna olisi aikainen lähtö lentokentälle, joten Khao Sanin rommiämpärit saivat jäädä omin nokkinensa. Tosin olihan mulla Soi Cowboy viereisessä korttelissa, joten ehkä vähän mentiin ojasta allikkoon.
Varasin keskustan hostellista koko huoneen itselleni, koska olen nykyään kuin plantaasinomistaja. Söin lisäksi pad thaini ilmastoidussa ravintolassa, koska elän nykyään kuin plantaasinomistaja. Tosin vieläkin kuljin julkisilla, mutta lähinnä vain siksi, että ei kiinnosta neuvotella hinnoista tuk tuk -kuskien kanssa. Mennään mun ehdoilla, koska -say it with me - olen kuin plantaasinomistaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti