24. maaliskuuta 2017

Bali, ilmasointi ja mojito

En tiedä, oletteko huomanneet, että viime aikoina on ollut pieni vanne pään ympärillä. Pari numeroa liian pieni, siis sellainen, että pikkasen kiristää ohimoilta. On ollut miesten seremonioita ja konfirmaatioita. On aika lähteä Balille.




Me vuokrattiin mökki Ubudista muutaman työkaverin kanssa. Avainsana on tässä taas muutaman. Ei haluttu, että koko koulu lähtee mukaan, joten täytyi teeskennellä, että ei tiedetty, että opettajainhuoneesta lähti kolme muutakin tyyppiä mun ja Grantin mukaan. "Ai jaa, Conor ja Janellekin on menossa Balille. Ja Genkin. Ihan tosi. En tiennykää. Hah. Aikamoinen sattuma. Anyway. Mä tästä nyt sit lähdenkin."




Meidän majoitus oli aivan taivaallinen. Meillä oli sademetsän peittämän rotkon reunalla oma mökki, josta avautui upeat maisemat joka suuntaan. Oma kokki väänsi aamiaiset ja tarvittaessa muutkin sapuskat, jos me sille päälle satuttiin. Siivoojat jopa viikkasivat mun alusvaatteet. Wut? Tänne me tullaan toistekin. Ubudin majoitustaso on kyllä ihan mieletön. Muutamalla kympillä saa elää kuin plantaasinomistaja.






Oltiin kaikki vähän sillä päällä, että duunijuttujen ja seremonioiden jälkeen ei juuri kiinnostanut muu kuin uima-altailu ja drinksut. Käytiin me yhtenä päivänä temppeleillä, mutta muuten oltiin kuin Torremolinoksessa. Ubudin raakasuklaahipit olivat aivan hoo moilasena, kun me raivattiin ravintolaan tanssilattia ja jorattiin Peter Andren kovimpien hittien tahtiin. Ei jaksanut kiinnostaa kylttyyri. Sitä on jo omasta takaa ihan kivasti. 




Musta on tullut turisti. 25-vuotias Saara olisi kauhuissaan. Siis kelaa, silloin mä olin bäkpäkkeri, joka oikein rypee halvalla matkustamisessa. Eihän elämästä opi mitään, jos kokemuksista on maksettu enemmän kuin 3 dollaria. Kokemus on kaupallinen - ei aito, ei paikallinen, ei näin. Nyt mä mieluiten koen kokemukseni ilmastoidussa tilassa mojito kourassa. Kunnon Bali-päivässä on oltava myös vähintään yksi kokovartalohieronta. Vieläkään en kyllä tilaa lihapullia ja muusia. Ja vieläkin vähän kirpaisee, jos mulle sanotaan madam.





Joo, arvostele vain. Mutta sinäpä et ole ollut vähän vajaata viittä vuotta maailman perslävessä töissä. Ja nyt en puhu Turusta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti