Olipa kerran urheilupäivä. Taas. Muksut on onnessaan, mä hikoilen ja lähes kyynelehdin. Lähes joka vuosi myös jostakusta valuu verta.
Tänä vuonna oli lähellä, ettei oppilas keihästänyt toista keihäänheittopaikalla, kun eräs oppilas veti herneet nenään ja v*tun korvilleen ja lampsi mielenosoituksellisesti himaan suoraan keihäänheittopaikan yli.
Jos mä jotain olen oppinut Wadeye-vuosien varrella, niin se on se, että koulussa on kolme ihmistä, joiden kanssa kannattaa olla hyvää pataa, ja he ovat 1)IT-sälli, 2) palkanmaksaja ja 3) huoltomies. Myös liikunnanopen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä ainakin muutamaa viikkoa ennen urheilupäivää jollei muuten.
Liikunnanope on nimittäin se ihminen, joka jakaa työvuorot urheilupäivänä, mikä merkitsee sitä, että
- saatat seistä kuusi tuntia auringonpaisteessa kaitsemassa kolmasluokkalaisia riiviöitä, jotka kaikki haluavat tehdä kaikkea samaan aikaan,
- tai ysiluokkalaisia tyttöjä, jotka eivät halua tehdä mitään milloinkaan.
- Tai sitten hyvällä tuurilla olet pressivuorossa. Otat pari kuvaa, hengaat ensiaputeltassa, ehkä rekrytoit jonkun kantamaan painavampia kameroita ympäri kenttää.
Elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti