Gili - guis muutengaan

Ensimmäisen jakson viimeisen koulupäivän loputtua me juostiin lentokentälle pika-pikaa. Äkkiä hittoon täältä. Ensin Darwiniin, sitten Denpasariin, sitten Gileille. Kyllähän te Gilit muistatte? Meidän mökki Balin lähistöllä. Tällä kertaa meitä oli kahdeksan kaverin joukko. Oli tarkoitus relata rannalla, relata uima-altaan reunalla ja relata paikallisissa ravintoloissa ja pubeissa.

Ensimmäinen yö vietettiin Balilla, ja seuraavana aamuna paatilla Gili Trawangan -saarelle. Matkalla oli hyvä relata laivan kannella. Me nautittiin lämpimästä auringosta ja kylmistä oluista. Oli jo huomattavasti parempi fiilis kuin edellisenä päivänä. Kaikki Wadeye-murheet katoavat kyllä yllättävän nopeasti, jos vain vaihtaa maisemaa.

Meidän majatalo oli aivan mahtava. Me varattiin koko pulju omaan käyttöön. Eipä tarvinnut surra, aiheutetaanko me liikaa melua tai ovatko muut vieraat käärmeissään. Meillä oli neljä huonetta, komea puutarha ja aivan oma uima-allas. Pojat kävivät hakemassa bisseboxin sillä aikaa, kun me lutrattiin altaassa. Uima-allas oli kyllä parasta. Me heräsin aamulla yleensä aikaisemmin kuin muut, mutta kertaakaan ei tullut sellainen olo, että jäisi loma-aikaa käyttämättä, kun odotteli muiden heräämistä uima-altaan reunalla auringosta nauttien.

Ja miksi ihmiset heräsivät myöhään? No, siihen on syynä Sama Sama -niminen reggae-juottola. Sinne meidän illat yleensä päättyvät. Paikassa on mukava meininki ja siellä soi live-musiikki. Ei paljon enempää voisi pyytääkään. Siellä on tullut notkuttua jo sen verran monta iltaa sen verran monella lomalla, että meidän naamat tunnetaan siellä jo. Me tykätään toki tutkia maailmaa, mutta viikon lomalla ei oikein jaksa lähteä kovin kauas. Ja meidän elo Wadeyssä on välillä niin rankkaa, ettei lomaltaan halua muuta kuin nukkumista ja rannalla makaamista. Niin että siksi me kulutetaan naamaa niin usein Gili-saarilla. Täytyy myös sanoa, että ihan hyvin pyyhkii, jos kantabaari on pienellä paratiisisaarella Balin kupeessa.

Yhtenä lomapäivänä me järjestettiin snorklausreissu. Aamu oli pilvinen, mikä sopi hyvin meidän herkkähipiäisille lomakamuille. Eipä tarvinnut parannella auringossa kärventynyttä nahkaa. Osa jengistä oli pienessä kohmelossa vielä, kun me lähdettiin vesille. Osa meistä olisi pienessä kohmelossa, kun me palattiin snorklausvesiltä. Näiden Gili-reissujen perinteisiin kuuluu, että rannalle lähdetään rantarommin kanssa, auringonlaskua lähdetään katsomaan auringonlaskurommin kanssa, uima-altaalla ollaan uima-allasrommin kanssa jne. Joten snorklaamaan lähdetään snorklausrommin kanssa.

Rantarommi

Tuntui siltä, että koralli voi tällä kerralla hieman paremmin - saattoi ehkä johtua siitä snorklausrommista -, mutta koralli näytti värikkäämmältä kuin aikoihin. Kalojakin oli aikamoinen liuta. Kaloja oli enemmän kuin ennen - siis sekä kalalajeja oli enemmän ja yksittäisiä kaloja oli enemmän. Me nähtiin myös yksi kilpikonna, joka nukkui pohjalla. Meidän opas osoitti, että siellä se on pohjalla, katsokaan nyt. Mitään me ei nähty. Lopulta opas ui aivan pohjalle, koputti kilpparia selkään, herätti sen ja vasta silloin me tajuttiin, että kah' tuossahan se olikin. Hyvin se oli pohjaan piiloutunut.

Päivä oli pirun kiva, Vaikka aurinko ei paistanutkaan ja välillä sadetta ropisikin niskaan. Märäksihän sitä kuitenkin snorklatessa tulee. Eivätkä maisematkaan näyttäneet sen huonommilta tummien pilvien alla. Seuraavakin päivä oli sateinen ja pilvinen. Me taidettiin jokainen käydä hierottavana, hemmoteltavana ja paijattavana. 

Tämä taisi olla viides tai kuudes kerta, kun mä olen Gili-saarilla käynyt, ja ensimmäinen kerta, kun on satanut. Joka kerta viereisellä Lombok-saarella on satanut, ja siellä on satanut myös joka päivä. Joka ikinen päivä joka ikisellä lomalla Lombokin luoteisrannalla on ollut tummia, tummia pilviä, jotka ovat ennemmin tai myöhemmin ropisseet maahan.  Me ollaan myhäilty aurinkoisella Gilillä drinkit kourassa rannalla maaten ja ihmetelty Lombokin kummallista säätä. 

Viimeinen Gili-päivä oli kaunis kuin mikä. Me vietettiin päivä rannalla katsellen Lombokin vuoria. Taas siellä oli pilvistä ja satoi. Me syötiin maha täyteen kaikkia herkkuja. Henkilökohtaisesti taisin syödä kaksi aamiaista, kaksi brunssia, kaksi lounasta, kaksi illallista ja kaksi iltapalaa. Ja jäätelöitä, suklaapatukoita, hedelmämehuja ja muita herkkuja joka aterian välissä. Ja tietenkin rantarommia. Aina kotiin lähdön kynnyksellä tulee sellainen olo, että pitää ottaa ilo kaikesta irti. Kotona kun ei saa jäätelöä silloin, kun siltä tuntuu.

Illalla käytiin vielä ihastelemassa auringonlaskua. Onko auringonlasku edes auringonlasku, jos se aurinko ei laske tulivuoren taakse? Kysynpä vaan. Me istuttiin aidalla viimeisiä auringonlaskurommeja siemaillen, ja olo oli aika muikea. Oli ihan sellainen olo, kuin lomalla kuuluu ollakin. Aurinko tipahti horisontin taakse ja taivas muuttui vaaleanpunaiseksi. Sitten tuli pimeä, ja yhtäkkiä olikin sellainen olo, että voisi käydä katsomassa, mikä meininki Sama Samassa on.