Kävin sitten pitkästä aikaa Suomessa. Oli ikävä
suomalaista joulua, enkä mä ollut luntakaan nähnyt moneen vuoteen – en sitten
vuoden 2011. Kun mun kone laskeutui Suomeen, romanttisia hankia nietoksia ei
ollut mailla eikä halmeilla. Joka paikassa oli ankean harmaata. Olihan se pitänyt
arvata. Toisaalta ihan hyvä, sillä mulla ei ollut kenkiä mukana. Siinä sitten
seisottiin nilkkoja myöten loskassa.
Ensimmäinen päivä meni aika pitkälti
horroksessa. Kovin mun oli tarkoitus olla hereillä iltaan asti ja rykäistä
aikaero alta pois samantein, mutta niinhän siinä kävi, että oli pakko mennä
nokosille. Seuraava päivä meni jo vähän paremmin. Kävin moikkaamassa Anskua,
Juhaa ja heidän uutta perheenjäsentään heidän uudessa kodissaan. Jotenkin sitä
vaan kuvittelee, että muiden elämä pysyy samana sillä aikaa, kun itse on pois.
Tuntuu hassulta kun ei näin olekkaan. Toisaalta äkkiä me oltiin samoissa
kuvioissa kuin ennenkin: Apollon jonossa, baaritiskin jonossa, vessajonossa,
taksijonossa.
Sää oli todella ankea koko ensimmäisen viikon.
Me ajeltiin mutsin kanssa sukuloimaan, ja mä katselin auton ikkunasta maisemia.
Kyllä oli harmaata, kolkkoa ja likaista. Olikohan tässä mitään järkeä tulla
Suomeen joulun tienoilla. Ikkunasta näkyi oikeastaan vaan kaksi palkkia: tumma
maa ja harmaa taivas. Mä kyllä tykkään skandinaavisesta minimalismista mutta
rajansa kaikella. Kas, kun näitä maisemia ei ole matkaoppaissa.
Onneksi oli kaikenmoista ohjelmaa ensimmäisellä
viikolla, ettei tarvinnut paljon surra ilmoja. Mä kävin katsomassa Siirin
ratsastustuntia. Se suhasi komiasti kenttää ympäri ja osasi hoitaa poninsakin
kuntoon itse. Seuraavana päivänä me käytiin mutsin kanssa maakuntamatkailemassa
Saijan luokse. Eikä eksytty kuin kerran. Olivia tuntui tykkäävän Aussilasta
tuodusta kirjasta, jossa oli paikallista aboriginaali taidetta. Istuin jossain
vaiheessa viikkoa iltaa likkojen kanssa Sussulla glögitellen, ja kävin Sussun kanssa
jouluostoksillakin edellisen illan glögin maku suussa.
Glögi auttoi kyllä joulutunnelmissa. Musta
tuntuu, kuin ei olisi pitkään aikaan viettänyt joulua lainkaan. Viime joulu
meni Filippiineillä ja sitä edeltänyt joulu Indonesiassa, sitä edeltänyt joulu
Australiassa. Kaikki siis ovat olleet melko lämpimiä, melko tunnelmattomia
jouluja. Vaikka onhan näillä täällä omat perinteensä tietenkin! Mutta kun ne
eivät ole mun jouluperinteitä eikä mun jouluruokia. Me Siirin kanssa
treenattiin oikein kunnolla meidän jouluperinteitä. Me väännettiin komia
piparkakkutalo aitoineen, pukkeineen ja kuusineen. Lahjojakin tehtiin. Mä väänsin
ohessä myös parit glögit, kuten tarkkasilmäisimmät saattavat huomata. On
meinaan toisen tontun naama melko punainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti