Takaisin töihin, takaisin kouluun. Enkkua, matikkaa, historiaa ja tiedettä. Uskontoa ja liikuntaa mun ei sentään tarvitse opettaa. Osasta uskonnontunteja mun on oltava luokassa läsnä ainakin silloin, kun tuntia vetää apuope, jolla ei ole pätevyyttä. Lain mukaan muksuja ei saa jättää ilman valvojaa luokkaan, ja apuope ei käy valvojasta lain mukaan.
Liiksatunneilla mua ei tarvita, sillä meillä on koko vuoden ollut ihan oikea liikunnanope. Niin kuin ihan oikeissa kouluissa. Ennen me vaan annettiin muksuille pari kertaa viikossa jonkinlainen pallo ja lykättiin ne pihalle. Potkikaa, heittäkää, työntäkää, pomputtakaa tai pyörittäkää sitä. Ihan kuin vain. Aivan sama mulle.
Tällä kertaa mä kuitenkin lähdin liikuntatunnille, sillä meiltä katkesivat sähköt koulurakennuksesta. En mä olisi kuitenkaan pystynyt mitään suunnittelemaan, sillä tietokoneet eivät toimineet, printterissä ei ollut virtaa eikä kahvinkeitintäkään saanut päälle.
Muksuilla oli voimistelua. Nämä ovat luonnostaan mielettömiä voltinheittäjiä, mutta kaikki muu oli vähän hakusessa. Mä luulen, että näillä ei ole ennen ollut voimistelua liiksassa. Paljon ei nlkkoja ojenneltu. Mutta hauskaa näytti olevan varsinkin trampoliinilla. Liiksanmaikan apuna ollut voimistelijaekspertti Darwinista sanoi, että kokeillaan vähän hyppyjä ja aloitetaan ihan kuperkeikasta, ettei jännitä tai ettei kukaan satuta itseään. Kuperkeikan sijasta ensimmäinen oppilas heittikin tripla-slutzin 720 asteen kierteellä. Aijaa, no tehdään sitten näitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti