Vanuatu-viikko 1

Vanuatu. Enpä ikinä uskonut sielläkin käyväni. Me ollaan Grantin kanssa jo suhattu Indonesiaa sen verran paljon edes takaisin, että teki mieli jonnekin muualle. Sitä paitsi meillä on taas kuukauden päästä lennot Balille. Oli siis aika lähteä uusille vesille.

Me lennettiin Vanuatun pääkaupunkiin Port Vilaan Brisbanen kautta. Mulla ei ollut juurikaan hajua siitä, millaiseen paikkaan oli lomalle lähdetty, enkä mä myöskään ollut ottanut selvää, sillä meillä oli töissä sen verran draamaa ja stressiä, että ei paljon jäänyt aikaa matkaoppaiden selailuun. Mä pakkasin mukaan shortseja ja toppeja, joiden kanssa kehtaa olla ihmisten ilmoilla. Varmuuden vuoksi mä nappasin kaapista vielä viime hetkellä yhden pitkähihaisen. 

Kuuluisa pitkähihainen

Äkkiä mulle selvisi, että mä olin pakannut mukaani aivan vääränlaista kamaa. Ensinnäkin oli melkoisen kylmä. Saatte luvan saivarrella, sillä mulla tulee nykyään kylmä jo 26 asteessa. Ja niillä main lämpötilat keikkuivat. Joten mä sitten käytin samaa neuletakkia joka päivä koko kuukauden. Toiseksi niillä siisteillä ihmisten-ilmailu-topeilla ei tehnyt mitään, sillä Vanuatulla ei ollut minkäänlaista yöelämää. Eikä siinä mitään vikaa ole. Oli ihan kiva hengailla kylissä, joissa ei ole sähköjä, mutta mun hulmuavat resort-mekot olivat aika turhia, sillä illalla, kun tuli pimeää, ei ollut muuta tekemistä kuin mennä pehkuihin.

No, vali vali. Onpa rankkaa olla trooppisella paratiisisaarella. Me vietettiin pari yötä Port Vilassa vain kierrellen kaarrellen. Supermarketeissa oli hirveä määrä aussi tuotteita. Suurin osa vanuatulaisista viljelee omat sapuskansa, eikä maassa ole juurikaan tuotantoteollisuutta, joten ei ihme, että kaupassa on kamaa Aussilasta. Ei mikään suuri kulttuurielämys. Tosin siinä erotaan, että nämä ovat hirveän hurskaita, eikä kaupasta saa minkäänmoista alkoholia sunnuntaisin. Siinäkin erotaan, että kaupan hyllyillä notkui ämpärikaupalla hiusgeeliä. Siis aivan tolkuttomia määriä. Niinku tajuttomia.

Me hengattiin kaupungin torilla, sillä sieltä sai paikallista sapuskaa aivan pennosilla. Torin kulmalla oli ruokapuljuja, joiden myyjä kävi ostamassa torilta ainekset sen mukaan, mitä ihmiset tilasivat. Niin tuoretta, ettei muualta saa. Tori itsessään oli jo mieletön nähtävyys. Siellä oli niin paljon mulle täysin entuudestaan tuntematonta kamaa. Ihmeellisiä vihanneksia ja meren eläviä.

Parin päivän päästä me vaihdettiin maisemaa, sillä mulla oli sellainen fiilis, että haluttaisi päästä rannalle. Me vaihdettiin saarta ja lähdettiin Pelelle. Heti, kun mä näin saaren, mua alkoi hymyilyttää aikamoisesti. Tämän täydellisempiä rantoja mä en ole missään nähnyt aiemmin. Lisäksi me oltiin koko saaren ainoat turistit.

Meidän mökki oli aivan rannassa eikä rannassa ollut mitään muuta elämää kuin paikalliset muksut leikkimässä. Ei kukaan myymässä rantarolexeja, saronkeja tai muuta sälää. Me käytiin kävelyllä ensimmäisenä päivänä rannalla, enkä mä sen jälkeen liikahtanut juuri mihinkään loppuviikolla. Grant sentään kävely saaren ympäri kerran. Mä vain röhnäsin rannalla, nautin hiljaisuudesta ja luin kirjan tai pari. Ei sitä lomalla kai muuta tarvitse tehdäkään.

Noin viikon kuluttua me saatiin järjestettyä itsemme sentään snorklaamaan. Me tsekattiin vedenalaisia maisemia, etsittiin kilppareita ja nähtiinkin pari. Meidän majatalon isäntä lähti snorkkelointireissulle mukaan ja näytti meille isoja simpukoita. Ne oli vähintäänkin koripallon kokoisia ja painoi monen monta kiloa. 

Parin aurinkoisen päivän jälkeen pilvet valtasivat koko taivaan. Iltapäivällä alkoi tuulla melkoisesti. Onneksi meillä oli kylän muksut viihdyttämässä meitä. He opettivat meille, mitä kasveja voi syödä ja miten niiden herkkuihin pääsee käsiksi. Mua hirvitti katsoa, kun nelivuotias hakkaa kookospähkinää machetella rikki. Jos vähänkin käsi humpsahtaa, niin sitten on vähintäänkin sormet irti. Hyvin se heiltä sujui.

Muksut opettivat meille muutaman sanan bislamaa. Paikallinen lingua franca on englannin muunnelma, jota ymmärtää jonkin verran ihan arvaamallakin. Bislaman kirjoitusasu on paljon järkevämpi kuin englannin. Ainakin mun mielestä. Nämä ovat äkänneet kirjoittaa englanninkieliset sanat suurin piirtein kuten ne äännetäänkin. Jos asiat menevät hyvin, kaikki on nambawan, number one.

"Taboo. You no come inside."

"No kill them all pikinini (children) belonging to turtle."

Mä olisin voinut jäädä Pele-saarella vaikka koko loppulomaksi, mutta Vanuatulla oli kuulemma muutakin nähtävää. Haikein mielin me lähdettiin takaisin kohti Port Vilaa ja sen lentokenttää.