Vielä viimeisellä viikolla jaksettiin lähteä ryteikköön. Mun apuope, Angelica, oli huokaillut jonkin aikaa, miten ei ole kotona yhtään savea. Mä oon jo täällä jonkin aikaa asuneena oppinut, miksi sitä savea täytyy olla. Sitä syödään.
Me järkättiin kulttuurisällien kanssa pikaretki ryteikköön ennen lomien alkua, jotta Angelica saisi lomiksi savea. Me sovittiin, että tämä olisi tyttöjen reissu, mutta tietenkin varsinaisena reissupäivänä kouluun ilmestyi mun luokalta vain yksi tyttö. Tyypillistä. Mä sitten kiersin luokasta toiseen ja hain vapaaehtoisia. Saatiinhan me kuin saatiinkin troopy täyteen tyttöjä, vaikka lämpötila oli lähellä neljääkymmentä, ilmankosteus jossakin kahdeksassa kympissä ellei ylikin, eikä ketään kiinnostanut mikään.
Me ajettiin Angelican salaiselle savipaikalle, josta me nakuteltiin savea kassiin. Angelicalla on jatkuvasti huulet valkoisena savesta, mutta muut syövät sitä vatsan hyvinvoinnin takia. Ei sitä nälkäänsä syö, vaikka onhan siinä mineraaleja ja vitamiineja vaikka kuinka paljon. Ei se maistu oikein miltään. Savelta. Ryteiköstä löytyi myös heinän juurimollukoita, jotka ovat oikein hyviä.
Paluumatkalla me pysähdyttiin läheisellä kukkulalla ja syötiin siellä lounasta. Likat papattivat kauheata vauhtia murrinh-pathaa ja nauroivat aivan katketakseen. Mä ymmärsin, että puhuttiin jostain liilasta ja viereisestä mäestä. Siihen se sitten jäikin. Myöhemmin, kun seurueen englantia puhuva miespuolinen kuski poistui läheisyydestä, tytöt kertoivat, että mäellä on liilaa savea, jossa on taikavoimia. Sinne voi sydämensä särkeneet naiset mennä istumaan alasti, valella liilaa savea iholle ja ajatella rakastettuaan. Sitten ei kuulemma mene montaakaan päivää, kun mies tulee takaisin. Pitää laittaa muistipankkiin. Ei sitä tiedä, milloin sitä tarvitsee.
Päivä oli hikinen. Me päästiin takaisin koululle hyvissä ajoin, mutta ei mulla ollut aikomustakaan viedä likkoja luokkaan. Me mentiin altaalle kuikuilemaan, josko joku päästäisi meidät uimaan, vaikka me ei oltu varattu aikaa. Päästihän ne! Vesi oli kuin kuumaa velliä, mutta hyvältä se tuntui silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti