Käytiinhän me ryteikössäkin tämän loman aikana. Heti alkujaksosta mun ja Grantin luokat laitettiin meidän upouuteen nelivetobussiin ja me lähdettiin matkaan. Toki meidän matka peruttiin pariin otteeseen. Mikään ei Wadeyessä onnistu ja tapahdu ensimmäisellä yrityksellä.
SItten meidän kulttuurihemmot halusivat viedä meidät läheiselle rannalle, josta olisimme voineet skypettää jonkun koulun kanssa Sydneyssä. Me ollaan käyty samaisella rannalla jo kolme-neljä kertaa, joten mä ehdotin, että mentäisiin jonnekin muualle. Kaikki opettajainhuoneessa haukkoivat henkeä, että miten sä nyt niille tolla lailla sanoit. Ööööö. Tässä oli nyt varmaan joku kulttuurikiemura, josta mä en ollut tietoinen. Musta on ihan luonnollista, että asiasta puhutaan silloin, kun sille vielä voidaan tehdä jotain. Ei tartte sitten narista asiasta joskus kahden viikon kuluttua jossain henkilökuntapalaverissa. Kuten. Näillä. On. Tapana. Hurraa, suomalaisuus!
Meidän uusi kohde oli Yederr, tai englanninkieliseltä nimeltään Red Cliff. Oli kyllä komea paikka. Kannatti narista. Me oltiin rannalla, jossa hiekasta nousi korkeat punaiset kalliot. Nousuveden aallot ovat syöneet kallioon hienoja luolia. Me pyörittiin luolissa hetki, ja joku tiesi kertoa mulle, että yksi luolista on delfiinien dreaming site. Mä en oikein tiedä, miten termin dreaming site oikein suomeen kääntäisi. Ehkä lähin meidän vastaava sana olisi seita.
Me pyorittiin aikamme rannalla, juostiin hiekassa ja hikoiltiin auringossa. Mä huomasin, että yksi poika nakutteli kivellä pirun teräviä rantakallioita. Mä kuljen yleensä paljain jaloin, mutta nämä kalliot repivät mun jalkapohjat salamana verille. Muksujen jalat ovat kyllä niin kivikovat, ettei heillä ollut mitään ongelmia kirmata kivillä, jotka olivat kuin lasinsiruja.
Mä klenkkasin kivellä nakuttelevan pojan luokse. Oppilas kertoi mulle hakkaavansa ostereiden kuoria rikki. Sisältä paljastui helmiäispinta ja pieni räkäklöntti. Se maistui aikas hyvälle. Mä istuin myös nakuttelemaan ostereita rikki. Niitä oli aivan joka puolella! Me oltiin kävelty miljoonien ostereiden päällä. Eihän nämä kalliot kiveä olekaan!
Mulla meni oma aikansa siihen, että opin lyömään ostereiden kansia niin, etten murskannut koko elukkaa samalla kertaa. Kyllä se siitä alkoi sujua. Kymmenen minuutin kuluttua meitä istui ringissä nakuttelemassa tusinan verran porukkaa. Me nakuteltiin siinä aikamme, ja kyllä ostereista ihan mukava välipala saatiin. Ei tästä paljon tuoreemmaksi sapuska muutu.
Lounaan jälkeen me käveltiin rantaa toiseen suuntaan kohti mangrove-metsiä. Jumankauta, että osasi olla kuuma. Mereltä käyvä tuulahdus tuntui lähinnä lehmän henkäykseltä. Me etsittiin rapuja mangrovesta, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Kovasti vain mutaa. Mä olin pohkeita myöten kuumassa mudassa. Jos nyt kroko haluisi käydä kiinni, niin en mä kovin nopeasti karkuun olisi päässyt. Mä olin myös helppo kohde mudanheittokisassa. Voi, teinit!
Mutta ei ole huono sihti mullakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti