Miten mulla meni Suomesta kirjoittamiseen melkein kymmenen viikkoa? No, se meinaa sitä, että mä en oo kerennyt kirjoittamaan elämästä Wadeyessä juurikaan mitään. Onhan meillä toki töitä ja tapahtumia ollut tämän jakson aikana, mutta en ole niistä ehtinyt rupattelemaan. Ja ensi viikolla onkin jo loma. Juhuu!
Työpaikalla on rytissyt. Meillä on kaksi uutta pomoa. Ei siitä tämän enempää.
Mulla oli myös kahdet koulutuspäivät Darwinissa. Näitten aussien kanssa on joskus vaan niin pirun vaikea tehdä töitä. Tai en ole varma, onko kyseessä australialaisuus vai ehkä katolilaisuus. Vain ovatkohan opettajat ympäri maailman tällaisia?
Ensinnäkin. Kummatkin tapaamiset alkavat vähintäänkin puoli tuntia myöhässä. Puoli tuntia! Sitten me siellä tapitetaan ja odotetaan niitä ihmisiä, jotka ovat myöhässä. Eikö me, jumankauta, voitaisi aloittaa silloin, kun kuuluukin, ja myöhässä olijat ovat sitten ilman. Ei tietenkään! Me venataan myöhästelijöitä ja sitten ollaan vähän pidempään päivän loppupäästä. Juma!
Sitten me rukoillaan (muut rukoilevat) ja kiitetään alueen aboriginaaleja siitä, että saamme olla paikalla, vaikka heitä ei ole mailla eikä mannuilla. Tämä on osa sitä valkoisen miehen häpeää. Me tultiin tänne, sitten me murhattiin teidän miehet ja raiskattiin teidän naiset. Sen jälkeen me ollaan riistetty teitä viimeiset 200 vuotta. Sori. Ja kiitos, että me saadaan pitää tämä koulun matematiikkapalaveri teidän mailla. Hieno ele, mutta tämä maa on täynnä hienoja eleitä ja rituaaleja, joita toistamalla voidaan vältellä hankalia kysymyksiä ja oikeiden ongelmien ratkaisua. Ja sitten me vasta aloitetaan.
Melkein toivoin, että ei oltaisi aloitettu sittenkään. Palaveriä piti kaksi alan kovaa ammattilaista, jotka tykkäsivät kovasti lainata muiden alan kovien ammattilaisten mielipiteitä, teorioita ja tutkimuksia. Jotenkin näille ausseille on hirveän tärkeää, mistä osavaltiosta kukin tieteilijä on kotoisin ja missä osavaltion yliopistossa he tällä hetkellä vaikuttavat ja missä yliopistossa he olivat tutkimuksen ajankohtana. Taustalla on varmaankin jonkinmoinen konteksti, jossa yliopiston nimi antaa tutkimukselle uskottavuutta. Tai en minä tiedä. Miksi siitä muuten keskusteltaisiin kymmenen minuuttia kerrallaan. Teki mieli monta kertaa kröhäistä ja kysyä, joko voitaisiin palata aiheeseen. Terveisiä Suomesta, jossa meillä hoidetaan asialliset hommat ensin ja ollaan sitten kuin ellun kanat.
Jotenkin näistä kahdesta kouluttajasta tuli mulle muutenkin mieleen mun edesmenneet mummi ja pappa. Muistan muutaman kerran istuneeni kahvipöydässä kuuntelemassa tarinoita Teneriffan-matkalta. Sitten yhtäkkiä mummi ja pappa jäivätkin jumittamaan tarinassa pikkuseikkoihin. Oltiinko siellä keväällä -89 vai syksyllä -92? Aivan sama. Get on with it. Samalla tavalla me jankattiin sitä, oliko Newman Uudesta Etelä-Walesista vai Queenslandista. Jep. Te olette aikavarkaita. Mä en saa näitä hetkiä ikinä takaisin.
Onneksi näissä palavereissa voi aina kirjoittaa vimmastuneena blogia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti