Mitä täällä oikein tapahtuu?

Tämä vuosi tuntuu olleen aika mahtava uutisvuosi Japanin maanjäristyksestä Tuksun häihin - vai olikos ne viime vuonna - ehkä paremminkin Tuksun avioeroon. Vuoden suurimmat otsikot on kuitenkin jotenkin mennyt multa ohi.  Suurin osa vuodesta kului tien päällä ja paikoissa, jossa oli erittäin rajallinen internetyhteys, joten maailmaa järisyttäneet lööpit menivät joko täysin ohi tai sitten kuulin niistä vasta viikkoja myöhemmin. Intiassa ollessamme ei juuri tullut lehteä nostettua, ja jos tuli niissä kirjoiteltiin lähinnä Intiaa koskevista asioista kuten morsiamen poltoista, raiskauksista sairaaloissa, joissa uhrit ovat kätevästi jo valmiiksi sängyssä, naisten kivittämisestä ja tietenkin kriketistä. Lisäksi intialaisilla tuntui olevan vinkeä viehtymys junaonnettomuuksiin. Joka lehdessä, jonka näin, loisti etusivulla jonkinmaailman guru ja hyvin yksityiskohtainen kuva viimeisimmästä junaonnettomuudesta. 

Nepalissa taas intoiltiin ihan perinteisistä liikenneonnettomuuksista, joita kyllä riitti joka päivälle uusi ja joka lehdelle ihan ihka oma onnettomuus. Toinen asia, josta nepalilaiset innostuvat, on lakot. Ja niitäkin riitti joka päivälle uusi ja joka lehdelle ihan ihka oma. Sri Lankassa ei puhuttu muusta kuin kriketin maailmanmestaruuskisoista, ja Kaakkois-Aasian suurin uutinen oli ehdottomasti sää. Thaimaan joka kolkka tuntui olevan veden alla aina vuorollaan. Me ei onnistuttu jäämään tulvien saartamiksi missään, mikä tuntui olevan melkoinen saavutus, sillä Bangkokiinkin julistettiin hätätila kaksi päivää meidän lähdön jälkeen. Sää puhutti myös kambodzalaisia, vietnamilaisia ja laoslaisia. Tosin Kambodzassa kuohutti myös Khmer Rouge -oikeudenkäynnit. 

Mutta tässä ne uutiset, joita en lukenut ja joista mulle on ihan turha puhua, sillä mä en pysty tarjoamaan minkäänlaista sisältöä keskusteluun:

1. Japanin maanjäristys / tsunami / ydinkatastrofi.  Taisi olla meidän toinen aamu reissussa, kun maa järisi toisella puolella planeettaa. Me heräiltiin meidän kaverin kämpiltä Dubaissa ja katseltiin uutisia samalla, kun vedettiin aamiaista naamariin. Uutisissa sanottiin, että Japanin rannikolla on pyyhkäissyt tsunami ja että kuolleiden määräksi ovat viranomaiset vahvistaneet kokonaiset kolme henkeä. Me ihmeteltiin, että jopa on japanilaiset ihme kansaa ja kyllä ne osaavatkin kaikkeen varautua. Lähdettiin sitten ajamaan kohti Abu Dhabia ja pyörittiin muuten vaan kaupungilla. Kun tultiin iltasella kotio, kuolleiden määrä olikin jo noussut useisiin satoihin ja televisiossa pyörivät melko karmivat kuvat paksusta vesimassasta, joka nieli alleen taloja, peltoja, teitä ja siltoja. Mun mieleen on jäänyt erityisesti videoklippi, joka pyöri jatkuvalla luupilla televisiossa. Videossa kuvattiin helikopterista autoa, jonka kuski ajoi autolla pakoon vettä rannikon suuntaisella tiellä. Juuri kun aalto saavutti auton, video katkesi. Varmaankaan televisiossa ei sitten ollut soveliasta näyttää jonkun kuolevan. Sitten me ei kuultukaan Japanista enää mitään seuraavaan kahdeksaan kuukauteen.

2. Osama on dööd.  Jenkit sitten löysivät Mr Bin Ladenin. Mä muistan miettineeni, kun kuulin uutisen, että tuleeko Osaman kuolema olemaan samanlainen spektaakkeli kuin JFK:n murha ja New Yorkin terrori-isku. Useimman ihmiset tuntuvat muistavan, missä olivat ja mitä tekivät, kun kuulivat uutisen, jos siis olivat tuolloin elossa. No, me oltiin pienessä intialaisessa kylässä, joka on paikallisille tärkeä pyhiinvaelluskohde. Istuttiin kadun varrella olevassa pikaruokalassa, joka oli käytännössä vain mies ja wokki. Saksalainen turisti alkoi jorisemaan meidän kanssa ja kertoi jenkkien juhlivan Osaman kuolemaa. Mä en ekaksi tiennyt, uskoako vai eikö, sillä tämä pyhiinvaelluskohde tuntui kiehtovan lähinnä hörhöjä ja hippejä, jotka nyt turisevat mitä tahansa. Päällimmäisenä mulle tuleekin mieleen, miten älyttömän hyvältä mun kasviswrap maistui ja vastapäätä olevan kojun makoisa chai. Myöhemmin mä sitten sain kuulla, että näin on tosiaan näreet. Tosin me kyllä kuultiin vielä monen monelta hörhöltä ja hipiltä vielä monen kuukauden ajan, että Osama oli kuollut seitsemän vuotta sitten Dubaissa sijaitsevassa sairaalassa jonkinmoiseen syöpään. Me ei Etelä-Aasiassa oikeasti törmätty kovinkaan moneen normaaliin ihmiseen. Kaakkois-Aasiassa sitten alkoi helpottaa.

3. Maailmanmestaruus. Voitettiin vissiin yksi kappale tämmöisiä. En päässyt torille heilumaan.

4. Jotkut tyypit menivät naimisiin Isossa-Britanniassa. Sen mitä silloin tällöin pääsin vilkaisemaan internetlehtiä, kävi ilmi, että jotkut heput olivat käyneet sanomassa tahdon toisilleen ja että morsiamen siskolla oli varsin hyvä peppu. Me oltiin häiden aikaan pikku kävelyllä Himalajalla, ja yhteys ulkomaailmaan oli varsin katkonainen. Ei lehtiä, ei nettiä, ei televisiota, eikä oikeastaan kyllä sähköäkään suurimman osan ajasta. Tai suihkua. Lukaisin palattuamme kuukauden kestäneen patikointireissun jälkeen iltalehti.fi:stä, että Suomessakin oli ollut aikamoiset häät. Parviainen oli tahtonut itselleen jonkinmoisen hupakon, ja Keskinen oli vissiin kadottanut omansa. Tukiainen taas yritti välillä kadottaa ja välillä etsiä omaa sulhoaan. Mutta joo, ohi menivät nämäkin uutiset. Harmi.

5. Norjassa räiskittiin. Meitä on näköjään moneen junaan. Täytyy kyllä nyt tunnustaa, että en muista, missä olin ja mitä tein, kun eräs psykopaatti vetäisi poliisin vermeet niskaansa ja lähti metsästämään sosiaalidemokraatteja. Taisi olla Nepalia tämäkin. Muistan istuneeni monttu auki internetkahvilassa ja seuranneeni uhriluvun kasvua. Tämäkin oli uutinen, jota käsiteltiin ihmeen vähän paikallisessa mediassa, mutta aihe oli selkeästi kuuma ja koskettava backpackereiden keskuudessa. Eniten meitä silloin puhututti se, että tekijä saatiin kiinni hengissä. Muistan, että Amy Winehousen poistuminen maanpäällisistä bileistä oli suurempi uutinen paikallisessa mediassa siellä, missä me sitten ikinä oltiinkin näihin aikoihin.

6. Arabian kevät. Tämä on mulle vieläkin täysin tuntematon aihe. Mä en tiedä, mitä tapahtui missäkin ja miksi. Ainoa, mitä olen huomannut on, että Egypti ja Syyria pyörivät vieläkin uutisissa. Mellakoita, ampumisia ja armeijan väliintulo. Miksi? Ei pysty edes arvaamaan. Libyassakin kai tapahtui jotakin mullistavaa tänä vuonna. Pitäisi kai käydä lukemassa vähän Wikipediaa, sillä mulla on varsin tyhmä olo. Ei sillä, että sitä täällä kukaan huomaisi, sillä Aussilan uutisissa pyörivät sellaiset maailmaa puhuttaneet lööpit kuten "Naapuri rakensi ruman aidan Uudessa Etelä-Walesissa", "Lapsi pissi uima-altaaseen läntisessä Melbournessa" ja "Poikkeuksellisesti iltapäivällä mahdollisesti läntti sinistä taivasta Itä-Tasmaniassa". 

Entäs edellisten lööppien ohella ne uutiset, joita ilmankin olisin pärjännyt? Kriketti ja Liz Hurley. Puolet meidän matkasta meni keskustellessa paikallisten krikettifanaatikkojen kanssa mahdollisesta maailmanmestaruudesta. Grant iloitsi aluksi siitä, että hänellä oli yhteinen puheenaihe srilankalaisten ja intialaisten kanssa. Me käytiin monet keskustelut siitä, kuka on maailman paras syöttäjä tai lyöjä. Kaikki rakastivat ausseja! Siinä vaiheessa, kun Intian krikettikuume oli kovimmillaan, Grant tekeytyi suomalaiseksi, jottei joutuisi tunteja kestäneihin krikettikeskusteluihin. Varsinkin sen jälkeen, kun ennakkosuosikki Australia meni häviämään Intialle. Siinä vaiheessa, kun mä aloin olemaan kurkkuani myöten täynnä Intiaa ja intialaisia, mä aloin nimetä pakistanilaisia kriketinpelaajia, kun multa kysyttiin suosikkipelaajaa. Keskustelut loppuivat yleensä kuin seinään. Kih kih! Pelottavaa tässä on se, että mä osaan nimetä pakistanilaisia kriketinpelaajia. Eihän mun pitäis. Osaatkos muka itse? 

Sitten on se Liz Hurley. Neito meni heittämään intialaisen aviomiehensä mäkeen ja lähti Australian kaikkien aikojen parhaimman kriketinpelaajan kelkkaan. Nämäkin ovat asioita, joista mun ei tarvitsisi tietää mitään. Juttu on vaan niin, että lehdessä kuin lehdessä on kuvia Liz Hurleysta. Liz Hurley edestä, Liz Hurley takaa. Liz Hurley seisoo, Liz Hurley makaa. Joo, kiitos kustantajat. Mites olis vaikka se Arabian kevät? Ehkä mä sitten ensi vuonna koetan olla taas ajan tasalla ja älykäs.

Kiitos ja kuulemiin 2011. Hyvää uutta vuotta 2012!