Eteläistä joulua!

Joulu on myös aika, jolloin nolataan lapset. Oikein

Australian joulu on hyvinkin erilainen kuin meidän joulu Suomessa. Ensinnäkin joulu on täällä vääränä vuodenaikana, keskellä kesää. Mikä merkitsee sitä, että täällä lasketaan joululiikenteen ruumiita - vähän niin kuin me juhannuksena. Toiseksi joulua juhlitaan täällä vääränä päivänä, joulupäivänä. Kolmanneksi joulua juhlitaan väärään kellonaikaan, aamulla ja lounaalla. Neljänneksi pukki ei käy täällä henkilökohtaisesti tuomassa lahjoja, vaan ne ilmestyvät yön aikana kuusen alle. Loput lahjat annetaan henkilökohtaisesti omalla nimella. Mä en tainnut saada yhtään lahjaa pukilta tänä vuonna, sillä paketit ojensi mulle lahjan antaja, ja nimitarrassa tai -kortissa luki antajan nimi, jos jäi epäselväksi. Väärin.

Meidän joulu alkoi kyllä aattoiltana, vaikka joulua juhlitaan varsinaisesti vasta seuraavana päivänä. Koko aatto meni leipoessa suomalaisia herkkuja. Tuli vääntästyä pipareita, joulutorttuja ja rosollia. Pipareista muodostui lopulta juna, torttujen suolainen voitaikinakin muuntautui hyväksyttävään muotoon, kun sen dippasi raakasokeriin, ja rosolli onnistui ihan hyvin täkäläisilläkin raaka-aineilla. Mä varoittelin kyllä ruokailijoita, että kyllä, sen kanssa syödään kermavaahtoa. Hyvin se kuitenkin upposi. Jätin kyllä sillit ja anjovikset suosiolla pois. Aattona oli kyllä leipomisen ja pilkkomisen ohella muitakin askareita. Tietysti tärkeimpänä toimena oli jättää pukille välipala kuusen alle. Me laitettiin yksi mun vääntämistä tortuista ja appelsiinimehua oksien alle. Poroja ei tietenkään sovi unohtaa, joten takapihalle jätettiin porkkanoita ja vettä. Kummatkin katosivat yön aikana. Mahtoi pukilla ja poroilla olla nälkä. Aamulla ei näkynyt murustakaan. Paitsi pukki oli mennyt jättämään lumiset saappaan jäljet lattialle. Ja niin kun me oltiin siivottu ja imuroitu koko päivä!

Aamulla sitten revittiin pukin tuomat lahjat auki. Keilattiin vähän pitkin käytävää uudella keilasetillä ja ihmeteltiin muita leluja. Sitten hypättiin huristimiin ja ajettiin Grantin vanhempien luokse, jossa meitä jo odottelivatkin notkuvat pöydät. Lounasta odotellessa me närpittiin välipalapöydästä sipsejä, suklaata, pähkinöitä, keksejä, juustoja, mansikoita, kirsikoita ja viinirypäleitä. Itse joululounaalla syötiin kinkkua ja kalkkunaa. Kuulostaa kovin kotoisalta. Lisäksi noutopöydässä lepäsi myös lammasta. Lihan kavereina meille tarjoiltiin höyrytettyjä herneitä, maissia ja porkkanaa, paahdettuja perunoita sekä kurpitsaa ja tiestysti peruna- ja pastasalaattia. Ruoka oli oikein makoisaa, tulihan siitä vedettyä pienet överitkin. Ruoka on kuitenkin melko pitkälle samanlaista sapuskaa, mitä syödään muulloinkin. Meikäläisiä jouluherkkujahan ei kyllä syödä muuta kuin jouluaattona ja rääppeitä sitten noin viikon verran joulun jälkeen. 

Jouluaterian kohokohta lienevät crackersit. Cracker on karkin muotoon väännetty pahvipötkylä, jonka sisällä on pieni lelu, joko aforismi tai vitsi ja paperikruunu. Lelut ja vitsit pongahtavat pienen räjähdyksen kera esille, kun vierustoverin kanssa vedetään pahviputken päitä eri suuntaan. Sitten tönötetään pöydässä paperikruunut päässä ja hörähdellään vitseille, jotka eivät oikeasti naurata ketään. Tämä ei ole nyt mun pessimismiä tai kyynisyyttä, vaan vitsien kuuluukin olla mahdollisimman huonoja. Kas tässä:

Q: What do Santa's reindeer put on a Christmas tree?

A: Horn-aments.

Q: Why does a hummingbird hum?

A: Because it can't remember the words.

Q: What clothing does a house wear?

A: Address.

Q: Why can't you play cards in the jungle?

A: There are too many cheetahs.

Q: What animal talks the most?

A: A yak.

Q: How would you fire Santa?

A: Give him the sack.

Q: Why did the elf take his computer to the hospital?

A: Because Santa said it had a virus.

No, naurattiko muka? Vähemmän nauratti vielä naapureiden valoshow. Joulu ei ole missään mielessä hiljentymisen juhla Australiassa. Naapuruston talot kilpailevat jouluvaloilla ja -krääsällä. Kaupungin paikallislehti listaa parhaimmat show't kartalle, ja joulun lähestyessä suosituimpien talojen eteen muodostuu oikein liikenneruuhkaa. Omaa suosikkiaan saa sitten äänestää netissä, ja tuomaritkin valitsevat omansa. Voittajalla oli tänä vuonna lumikone. Siitä on paha laittaa enää paremmaksi.

Nämä valot vinkuivat joululauluja.

Tämä naapuri oli erehtynyt luulemaan, että Jeesus ja joulu liittyvät jotenkin toisiinsa.

Mutta palataan vielä joulupöperöön hetkeksi. Sehän se joulun tärkein tekijä on. Jälkkärit ovatkin sitten eri asia kuin varsin tavalliselta vaikuttava jouluruoka. Näitä jälkkäreitä syödään vain jouluna, ja siihen on varsin hyvä syy. Kaikkien suosikki, christmas pudding, on rotanmyrkkyä. Musta on vähintäänkin epäilyttävää, että jälkkäriä haudutetaan vanhassa tyynyliinassa muutama kuukausi, sitten sitä keitetään puolisen tuntia kyseisessä tyynyliinassa, sitten se mätkäistään lautaselle ja SYTYTETÄÄN TULEEN! Maistuisko? No, ei maistu. PRKLE. Kauheata kuraa. Mä muistan, kun ensimmäisen kerran jouduin maistamaan christmas puddingia vuoden 2004 jouluna. Olin mennyt myöntämään muille, että en ole ikinä ennen sitä syönyt. Siinä sitten lykkäsin lusikallisen suuhun kaikkien muiden töllöttäessä odottava ilme kasvoillaan. Itku meinasi tulla. Mä en ole eläessäni mitään niin kauheaa syönyt. Kuten sanoin, kauheata kuraa. Siinä sitten piti vedellä koko syvä lautasellinen elefantin paskaa naamariin ja hymyillä päälle. Mä en ole mitenkään nirppanokkainen ruoan suhteen, ja mulle maistuukin pääsääntöisesti pöperö kuin pöperö. Olenhan mä oppinut syömään Vegemiteäkin. Tuolloin mä kuitenkin vannoin, että en enää ikinä koske tähän joulujälkkäriin. Mutta eihän nämä mua uskoneet. Piti taas vääntää nokare infernaalista jouluvanukasta. Ykä meinasi tulla. Oikeasti. Piti käydä vähän kakomassa vessassa. Mä luulen, että pitää ottaa perinteeksi käydä aina reissussa jossain joulun aikoihin, jos täällä ollaan vielä ensi vuonnakin. Ja mitä tässä jouluvanukkaassa sitten on? Ruskeita möykkyjä, mitkä luultavasti ovat joskus olleet rusinoita ja muita kuivattuja hedelmiä. En tiedä, ei kiinnosta, ei enää ikinä.

Vaihe 1: Muovit veke.

Vaihe 2: Älä heitä pois. Sen kuuluukin näyttää tältä.

Vaihe 3: Keitä puoli tuntia.

Vaihe 4: Ota kattilasta. Poista tyynyliina. Toista Vaihe 2.

Vaihe 5: Tarjoile kermavaahdon ja custardin kera. Syö, jos uskallat.

Muut jälkkärit olivat kyllä todella hyviä. Mun ehdoton suosikki on Grantin siskon tekemä chocolate ripple cake, mikä on harvinaisen helppoa tehdä ja harvinaisen hyvää. Resepti kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: Lätkäise paketillinen suklaakeksejä tarjoilualustalle jonoon ja liimaa ne toisiinsa kiinni kermavaahdolla. Lääpi kermavaahtoa vielä keksipötkylän ympärille ja laita jääkaappiin muhimaan yön yli. Koristele aamulla mielen mukaan. Nam nam. Suklaakeksit pehmenevät yön aikana suussa sulavaksi muussiksi kermavaahdon avituksella, ja päälle murennettu minttusuklaa antaa pitkolle jouluisen säväyksen. Mä söin varmaan puoli pitkoa itsekseni. Grantin ehdoton suosikki on taas mummon tekemä trifle, jota me ollaan yritetty tehdä Suomessakin muutamana jouluna mutta heikoin tuloksin. Triffle on periaatteessa muutama kerros erilaisia hyytelöitä kostean ja viinanhuuruisen kakkupohjan päällä. Päällimmäinen kerros on paksua custardia, jota voisi meikäläisin termein kutsua vaniljattomaksi vaniljakastikkeeksi. Maistuu kyllä mullekin.

Mun suosikki.

Grantin suosikki. Hyvä jos muut ehtivät maistamaan.

Muut joulun perinteet ovat melkein yhtä epämiellyttäviä kuin christmas pudding, sillä sapuskan jälkeen koko konkkaronkka menee takapihalle pelaamaan krikettiä. Onneksi tänä jouluna ukkosti aikamoisesti, joten me vältyttiin kaikenmoiselta urheilulta. Mä menin kuitenkin varmuuden vuoksi sellaisille kevyille neljän tunnin nokosille. Mä luulen, että mulla oli jonkinmoinen ruokamyrkytys siitä puddingista. Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin sellainen helvetti, jolta ei voinut millään välttyä. Krikettiä seuraavat seitsemän vuotta putkeen. Mä en ymmärrä. Maailman tylsin ja typerin urheilulaji, ja sillä sitten pilataan joulu. Teille krikettiä tuntemattomille pikainen selitys: Kriketti (ei kroketti) on urheilulaji, jossa yksi peli voi kestää viisi päivää ja päättyä tasapeliin. Peli keskeytetään aina muutaman kerran päivässä, jotta pelaajat voivat vetäytyä kentän laidalle juomaan teetä ja syömään skonsseja. Mä olen käynyt katsomassa yhden pelin, jonka aikana kentälle laskeutui lokkiparvi, mikä ei haitannut pelin kulkua. EI HAITANNUT PELIN KULKUA! Näin viihdyttävä ja nopeatempoinen laji on kyseessä. Grant on yrittänyt puolustella mulle krikettiä selittämällä, että kriketin kauneus on siinä, että peliä mennään katsomaan kaveriporukalla ja kaljakori kainalossa. Toisin sanoen, peliä ei voi katsoa selvin päin. Enuff said.

Kriketistä ja helvetillisistä jälkkäristä huolimatta jouluna oli oikein kivaa. Pukki oli reilulla päällä, ja joulun suurin suosikki olivat Suomesta lähetetyt käsin kudotut villasukat. Lisäksi napa meinasi rusahtaa vastapäiseen seinään, kun tuli syötyä niin paljon.  Ruoasta riitti vielä useisiin rääppiäisiinkin, ja me mentiin oikein mielellämme jatkamaan syömistä. Jouluna tuli treffattua tuttuja myös netitse. Jouluaamuna me suhaistiin aamuvarhain Grantin vanhempien luokse ja soitettiin videopuhelu Suomeen. Jutskailtiin kummitytönkin kanssa, joka osasi kertoa, että heillä oli vieraillut apinapukki (meidän ukko heittää aattona niskaan mutsin turkin ja jakaa lahjat). Lisäksi kummityttö epäili, että ostoskeskuksessa lapsia viihdyttänyt pukki ei ollut oikea joulupukki, sillä näytti kuulemma siltä, että siellä pukin sisällä olikin oikea ihminen. Terävä likka. Tapaninpäivänä tuli juoruiltua myös parhaiden kamujen kanssa, jotka pelkäsivät katon lähtevän pään päältä kauheassa tuulessa. Meidän mutsin ja ukkonkin takapihalta oli kaatunut puu, mutta onneksi hyvään suuntaan, sillä talo säilyi ehjänä ja naapuri sai kaatuneesta männystä saunapuut. Täälläkin oli kummallisia ilmoja. Pohjois-Aussilan perinteinen joulusyklooni oli tänä vuonna pieni pettymys. Se uhosi enemmän kuin tuhosi. Melbournessa taas satoi mandariinin kokoisia rakeita. Kuka olisikaan osannut arvata, että se valkoinen joulu olikin tällä kertaa eteläisellä pallonpuoliskolla.