Popadom, popa-dii-duu-daa!

Ayubowan!

Sri Lanka jyraa aika korkealle mun suosikkimatkakohteiden listalla. Talla pienella saarella oli kaikkea. Ma olin niinq et tiaks ihq!

Saavuttiin aamulla aikasin lentokentalle, ja turisti-infon suosituksesta skipattiin Colombo ihan suosiolla ja mentiin suoraan rantsulle Negomboon. Negombosta ei ole oikein mitaan sanottavaa, ei hyvaa - ei huonoa. Negombo on. Mutta kieltamatta oli ihana herata aamulla aaltojen loiskeeseen. Aaltojen, jotka oli noin 30'C. Seuraavana yona tuli akkilahto guesthousesta, kun meidan hieman railakas ruotsalainen naapurimme lauloi yomyohaan Abban kuumimpia hitteja. Abbaksi sen tunnisti vain sanoista "thank you for the music". Indeed. Pakattiin siis rinkat ja painuimme kettuun. 

Parasta Sri Lankassa oli Hill Country, teepuskien peittamat vuoret, joita saatiin ihailla hiljalleen tuktuksuttavan junan ikkunoista ja ovista roikkuen. Junan keskinopeus oli alle 20 km/h, joten mitaan suurta hengenvaaraa ei ollut, jollei lasketa muutaman sadan metrin pudotusta junaradalta laaksoihin.

Ensimmainen pysahdyspaikka oli pieni kyla suositun pyhiinvaelluskohteen juurella. Adam's Peak, Sri Prada, on noin neljan tunnin urakka portaita pitkin vuoren huipulle, jossa pyhiinvaeltajaa odottaa buddhalainen temppeli, upea auringonnousu ja sietamaton pillien ujellus. Tarkoitus on kiiveta vuorelle aamuvarhain, jolloin saa ihailla auringonnousua ja vuoren toiselle puolelle piirtyvaa varjoa. Auringgonnousun jalkeen alkaa buddhalainen seremonia: rumpuja, pilleja ja jollotusta. Mun onneksi juoksumattotreeni kantoi hedelmaa, ja me paastiin vuorelle kahdessa tunnissa. Grantin matkaa hidastutti pieni Delhi Belly -pelko. Vaara halytys. Onneksi. Ma naureskelin viela laakson pohjalla paikallisille, jotka ostivat 30 asteen helteessa fleece-pipoja, -huppareita ja -hanskoja. Mun hymy hyytyi perilla. Takki hiesta markana ja aamun kova tuuli sai hampaat kalisemaan.

Hypattiin iltapaivalla taas junaan kohti seuraavaa paikkaa. World's End, joka on Hortonin tasangolla, oli pelottava ja vaikuttava. Tasanko loppuu yhtakkia taysin varoittamatta 800 metrin pudotukseen. Yovyttiin laheisessa kylassa, silla World's End oli taas paikka, jossa taytyy olla aamulla aikaisin, silla aamukymmeneen mennessa maisemat ovat jo taysin pilvien peitossa. Paikkansa piti. Varttia vaille kymmenen laakson pohjalta alkoi nousta ripeita pilvia taysin pystysuoraa rinnetta ylos. Kymmenelta ei nakynyt kuin valkoinen pilviverho, kun laakson kosteust nousee auringon lammittamana ylos. Paikalta on aikoinaan hypannyt kahdeksan nuortaparia kuolemaan jarjestettyjs avioliittoja vastaan. Viesti meni kerrasta perille. Muutama kuukausi sitten kuwaitilainen tytto eksyi yhtakkia ilmestyneeseen pilvisumuun ja putosi. Tarina jai muhimaan ihon alle.

Viettiin pari paivaa patikpointireissujen jalkeen ihan vaan kollotellen pienessa vuoristokylassa. Vaikka ylospain meno olikin suhteellisen helppoa, oli alas kipittaminen mulle vaikeaa. Pohkeet oli aika tukossa ja reidet vapisi. Verryteltiin koipia paivittain muutaman kilsan lenkeilla, jotka Keski- Sri Lankassa meinaa vakisinkin jyrkkia yla- ja alamakia. Vierailtiin teetehtaassa. Yhteen teepussin vaantamiseen menee ihan tolkuttomasti hommaa. Ensin tamil-naiset poimii vaaleat teelehdet kasin vuorilta, ne kuljetetaan tehtaaseen, jossa ne kuivataan ja kuivataan ja kuivataan. Tee erotellaan eri luokiksi teepurujen koon ja varin mukaan. Ensin ne erotellaan mekaanisesti sihviloin. Japanilaiset ovat menneet keksimaan vehkeen, joka tunnistaa teepurun varin ja sylkaisee ilmaa tumman purun niskaan ja heitaa sen eri kekoon kuin vaaleat. Avaapa yksi teepussi ja katso, montako purua siella on. Kone on rekisteroinyt niista joka ikisen.

Tee luokitellaan kahdeksaan eri ryhmaan. Paras tee on toiseksi hienointa, ja siina on eniten valkoisia teelehden nuppuja. Tee olikin aivan taivaallista Sri Lankassa. Sita ei oikein voi edes kuvailla. Tiedat varmasti mansikkatikkarin. Mansikkatikkari ei maistu mansikalle. Se maistuu jollekin hieman keinotekoiselle, jota olemme oppineet kutsumaan mansikaksi. Oikea mansikka on jotain paljon parempaa ja raikkaampaa. Sama patee srilankalaiseen teehen. Se maistuu sille, milta teen kuuluu maistua. Meidan earl greyt ja liptonit ovat mansikkatikkareita.

Ruoka on Sri Lankassa verrattavissa ilmastoon: hot hot hot! Ma olen vetanyt paikallisia curryja aivan napa vaarana. Sri Lankassa on helppo olla kasvissyoja aivan huomaamattaankin. Suosikkeja on katumyyjilta ostettavat pienet taikinanyytit, joiden sisalla piilottelee erilaisia curryvihanneksia, ja pikkuruiset nuudelipannukakut, joita dippaillaan tuliseen linssiliemeen. Jalkkariksi viela vesipuhvelin maidosta tehtya jogurttia ja hedelmia. Suosikkeihin kuuluu myos curryn lapioimiseen sopivat srilankalaiset nachot, popadomit. Uppopaistettua namia. Om nom!

Suosituimpia matkailukohteita taalla on Pinnawelan norsujen orpokoti. Maksoimme itsemme kipeiksi, mutta olihan ne aika sydamen sulattavia. Orpokotiin paatyy eksyneet, orvoiksi jaaneet ja sairaat elefantit. Poikaset saattavat helposti hataantya salametsastajien hyokatessa lauman kimppuun, eksya metsiin ja pudota rotkoihin. Orpokoti naytti viihtyisalta norsun asua. Norsut kulkevat vapaina orpokodin alueella ja paasevat uimaan kahdesti paivassa laheiseen jokeen. Ei paha.

 Huomaa Grantin miehekas ote norsusta.

Orpokodissa on myos aivan pikkuruisia norsuvauvoja. Yleensa norsut eivat lisaanny vankeudessa, joten uskoisin norsuvauvojen kertovan jotakin orpokodin oloista.

Villejakin elukoita on toki nakynyt myos. Gekkot pitavat guesthousen huoneiden nurkat puhtaina hamahakeista ja hyttysista. Maassa vilisee kaikenmoisia varikkaita liskoja. Missaan en ole nahnyt niin isoja koppakuoriasia kuin Sri Lankassa. Korppeja on joka paikassa. Paljon. PALJON. Ja ne pitavat metelia. Kingfisherit ja papukaijat ovat kauniita. Apinat ja oravat suloisia. Hyttyset eivat niinkaan. Meilla ei ollut varaa malarialaakkeisiin. Onneksi guesthouseissa on yleensa melko hyvat hyttysverkot. Saa nahda, miten kay.

Sri Lanka on trooppinen paratiisi, jossa on kaikkea. Monien tuhansien vuosien historiaa, vehreita ja viileita vuoria, uskomattoman upeita rantoja, joiden hiekka narskuu varpaiden alla, ystavallisia ihmisia, jotka ovat aidosti iloisia siita, etta olen tullut tutustumaan heidan maahansa. He ovat ylpeita maastaan ja kulttuuristaan. Ja mika ettei, kun metsat ja tien penkereet kasvavat taalla kasveja, joita meilla haetaan Plantagenista ja kasvatetaan ruukuissa.

Suojassa saannolliselta iltapaivasateelta sitruunaruohopensaan alla.