Jotain hyötyä on kuningattarestakin. Sillä on nimittäin kerran vuodessa synttärit, jolloin me saadaan kansallinen vapaapäivä. Se, että Aussilassa juhlitaan kuningattaren synttäreitä ja vielä ihan vääränä päivänä, on aika yhdentekevää, sillä me saadaan pitkä viikonloppu eikä sitä kuningatarta kukaan juhli kumminkaan. Kaikki vaan vetävät naamariin hirveät määrät grillisapuskaa ja bisseä.
Me lähdettiin juhlimaan erään työkaverin läksiäisiä muutaman sadan kilometrin päähän puolisivitykseen. Adelaide Riveriltä on vielä pitkä matka Darwiniin, mutta on se jo huomattavasti lähempänä liikennevalojen ja rullaportaiden maailmaa kuin Wadeye. Me vuokrattiin mökki karjatilalta ja leiriydyttiin sinne viikonlopuksi. Läheltä löytyi vielä pubi, josta sai sapuskaa ja jossa näytettiin futista. Pojat olivat tyytyväisiä. Farmilla oli pienen pieni ponivauva, joka ei ollut paljon puudelia suurempi. Tytöt olivat tyytyväisiä.
Ensimmäisenä päivänä me lähdettiin läheisille kuumille lähteille. Tuntui aika pirun kivalta löhötä lämpimässä ja krokotiilittömässä vedessä tölkki kourassa. Me makoiltiin likkojen kanssa rannalla, ja pojat löysivät vedestä varjoisen paikan. Mä olin taas telonut selkäni (ks. aikaisempi postaus), ja lämmin vesi tuntui aika rentouttavalta. Jos lähteiden hiekkaa kaiveli vähääkään, maa kävi niin kuumaksi, että ei sinne hennonut tunkea varpaitakaan.
Paluumatkalla sattui jonkun silmään kyltti, jossa mainostettiin pientä pubia keskellä ryteikköä. Sinnehän sitten oli pakko päästä. Keskellä ei mitään oli pieni peltitönö, josta sai bisseä. Vieraita oli sinä päivänä tainnut olla vain kourallinen, ja tönön isäntä innostui meidän seurasta niin, että kaivoi kitaran esiin ja pläjäytti meille pari omaa biisiä. Toinen vakiovieras taas intoutui lahjoittamaan meille omatekoista papaijaviiniä. Ei uskallettu maistaa, kun vasta kotona Wadeyessä, sillä noilla kotipolttoisilla on tapana pistää pakki sekaisin.
Seuraava päivä alkoi rauhallisesti maatilalla. Me leikittiin pikku ponin kanssa, härnättiin härkiä ja pulikoitiin altaassa. Oli oikeastaan ihan mukavaa makoilla vain ja ottaa iisisti. Me löysäiltiin uima-altaalla melkein koko päivä. Juhlakalu oli aina halunnut nähdä vesipuhvelin, joten me uskaltauduttiin (paikan isännän luvalla) laitumelle syöttämään puhvelia. Meitä varoitettiin, että emo ja poika ovat ihan mukavia, mutta isäpuhvelista kannattaa pysyä kaukana. Oli se emokin aikamoinen möykky, kun se lähti leivästä intoutuneena meidän perään ja söi pussinkin nälissään.
Illalla me lähdettiin ihmisten ilmoille, sillä kylillä oli aikamoiset cowboy-kekkerit. Rodeo is in town. Meidän kokemattomuus paistoi läpi hyvin selvästi. Ensinnäkin me oltiin unohdettu pukeutua koko farkkuun vaikka lämpötila huiteli kolmessa kympissä. Toiseksi meillä ei ollut kenelläkään hattua kutreilla. Kolmanneksi, noh, me oltiin kaikki aika vellihousuja paikallisiin poikiin ja likkoihin verrattuna.
Rodeo alkoi naisten temppuiluratsastuksella. Mä uskoisin, että temppuiluratsastus on varmaakin juuri se oikea ja virallinen termi. Kyllähän te tiedätte, se laji, missä ne menee tuhatta ja sataa tynnyrien ympäri. Sen jälkeen miehet temppuilivat villihevosten selässä.
Sitten hurjapäät ratsastivat härillä. Siitä lajista on temppuilu ja huumori kaukana. Me istuttiin likkojen kanssa aivan areenan vieressä metalliaitojen takana, mutta silti oli vähän jännäkakka housuissa, kun villihärkä kävi kolkuttelemassa aidan pieliä naaman edessä. Multa nousi iho aina kananlihalle, kun cowboyn ja härän ovi aukesi ja ne pääsivät areenalle. Ihmiset ulvoivat, taputtivat ja hurrasivat. Olihan se aika komiaa.
Seuraavana päivänä suurin osa porukasta oli kalpeana hiljaa, kun oli rodeon jälkeen ollut hilpeänä kaljaa. Me käytiin nimittäin rodeon jälkeen lehmipoikain kanssa vielä diskossa. Meidän matka takaisin Wadeyeen oli aika vaitonainen. Oli kyllä pirun hauska viikonloppu. En muista, koska olisi naurettu niin. Lisää tätä!
Seuraavana viikonloppuna oli sitten viralliset läksiäiset, joihin joku oli salakuljettanut ilotulitteita. Nehän ovat Aussilassa laittomia. Aussit ovat pirun hyviä kieltämään kaikenmoisia juttuja, joissa joku on joskus loukannut. Me ammuttiin raketteja pihalta, ja tottakai poliisi ilmestyi paikalle. Äkkiä ne sitten lähtivätkin, kun kerrottiin, että kyseessä on likat läksiäiset ja hän on ollut kylässä viitisen vuotta.
Kadun mukulat riehaantuivat täysin. Onhan ilotulitteet aika harvinaista herkkua meillä päin. Yhtäkkiä talon portilla oli sata muksua huutamassa "one more, Lizzy, one more!" No, olihan niitä sitten ammuttava. Ja sitten tuli sakot. Niin, että tervemenoa, Lizzy!
