Kouluvuoden alku meinaa aina märkiä ilmoja. Joka päivä sataa enemmän tai vähemmän, tiet ovat poikki,kakarat uivat lätäköissä, krokot pörräävät tulva-alueilla ja Saara kirjoittaa sadekaudesta. Aina sama meininki.
Tämä sadekausi on ollut pitkä. Yleensä ensimmäisen jakson loppua kohden alkaa olla ilmassa jo pientä kuivan kauden tuoksua. Se tuoksuu erilaiselta. Ja sen tuntee ihollakin. Aussilassa on jotenkin ihmeellä oppinut analysoimaan ilmankosteutta. Kai me Suomessakin säästä jauhetaan, mutta en mä muista koskaan ilmankosteudesta puhuneeni.
Pari päivää oli sellainen olo nahassa, että sieltä se kuivakausi tulee. Jess! Ei oo hiki päällä jatkuvasti. Pyykit voi kuivattaa ulkona. Jalat ei ole jatkuvasti märät. Darwiniin voi ajaa vaikka joka viikonloppu, jos sille päälle sattuu. Siihen se sitten jäi - pariin päivään.
Sadetta on tullut nyt kolme kuukautta liian pitkään. Vettähän se vain on, mutta saattaisi meitä huolestuttaa, jos lumi on vielä maassa kesäkuussa.
Meidän paikallinen uskonnon ope tosin tiesi kertoa mulle, että tämä ei ole sadetta. Ei niin kun kunnon sade-sadetta. Tämä ei-sade ei ole puille ja kasveille. Tämä ei-sade on vain ruohoille. Okei. Mitäs menin kysymään. Kovin sateelta tämä ei-sademainen sade mun mielestä vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti