FINSKI Loma-loma-loma!

Juhuu, mulla alkoi loma!

Suomessa oli kesä, joten tuntui jotenkin luontevalta lähteä sinne lomanviettoon, vaikka meillä onkin se opintovuoden lyhyempi loma. Joululomalla meillä olisi kuusi viikkoa lomaa, mutta eihän tänne silloin tule myrkkykään. On pimeää ja kylmää; kaikki ovat töissä.

Me lennettiin samaa matkaa Kränän kanssa Helsinkiin, mutta se vielä jatkoi Ruotsiin veljensä luokse viikoksi. Mä lähdin lentokentältä suoraan kohti Mikkeliä ja mökkiä. Olihan sentään juhannussunnuntai. Meinasin myös, että aikaerosta voisi olla mukavampi päästä yli mökillä kuin Turussa. Aika hintsusti sitä aikaerotautia edes oli.

Mä muistin, että edellisellä kerralla Suomeen palatessa mä ihmettelin, miten vihreää täällä oli. Nyt mä olin osannut varautua henkisesti Suomen vihreyteen, mutta tällä kertaa mut yllätti, miten pitkiä ja suoria meidän puut ovat. 

Mökillä oli vielä mutsin ja ukkon juhannusvieraat. Ja koirankin näin pitkästä aikaa. Tosin se tinttasi mua noin kymmenen minuutin sisällä käteen oikein voimalla. Sentin levyinen ja pituinen kulmahampaan kolo mulle tuli kämmenselkään ja pari pienempää reikää kämmeneen. Ei se oikein sattunut, mutta kyllä siitä verta tuli aikamoisesti ja sitten se turposi.

Turposi ja turposi ja turposi. Ei sitä oikein omaksi kädekseen tunnistanutkaan. Me laitettiin päälle haavapulveria ja betadinea kauhea määrä. Sitten harsoa. No niin, ei sitten saunottu tai uitu yhtään. Ei mennyt ihan kuin Stromsössä. Sitten mä huomasin parin päivän päästä, että meidän betadinetkin olivat menneet vanhaksi  helmikuussa 1986. Jep, mä olin silloin neljä ja puoli vuotta vanha.

Mä kävin sitten Turkuun päästyä näyttämässä sitä terveyskeskuksessa. Ne eivät mua Kirkkotielle huolineet, sillä jostain syystä mun osoitetiedot olivat vielä Varissuolla. Sinne ne mut huolivat. Terveydenhoitaja katsoi, että ihan hyvän näköinen se purema on, mutta laitetaan nyt varmuuden vuoksi antibiootit. Lääkärikin sitä vilkaisi.

Sitten tulikin ropleema. Mulle olisi pitänyt lähettää lasku. Mä sanoin, että en ole moneen vuoteen asunut Varissuolla ja voisiko laskun kenties laittaa mun vanhempien osoitteeseen. Ei voi. Voiko mun osoitetietoja sitten muuttaa. Ei voi. Mmmm, voiko maksun suorittaa käteisellä tässä ja nyt. Ei voi. Jaa. Sitten terveydenhoitaja, lääkäri ja reseptionisti keskustelivat jonkin aikaa ja päättivät, että nyt käy vahingossa niin, että lasku jää lähettämättä. 

Mä olin jo ovesta ulkona, kun lääkäri sanoi, että reseptin voi sitten hakea, mistä tahansa apteekista. Varissuolta tai sitten mutsin ja ukkon lähistöltä. No, sepä hyvä. Muisti lääkäri sitten vielä kysäistä mun kela-kortista. No, se perkulehan on Wadeyessä mun yöpöydällä. Lääkäri kävi sitten vielä vaivihkaa lääkevarastosta mulle nyysimässä lääkkeitä.

Mä kiittelin vuolaasti. Ensiluokkaista palvelua ja joustavuutta kaupungin laitokselta. Olisi pitänyt käydä viemässä niille vaikka suklaalevyt!