On jäänyt kirjoittelut viime aikoina vähän vähemmälle. Yllättäen ei olekaan aikaa enää niin paljon, kun pitää suunnitella tunteja. Tosin mulla menee enemmän aikaa siihen, että mä täyttelen kaikenmoisia lippuja ja lappuja, joita Australian kouluviranomaiset vaativat. Näillä lapuilla todistetaan, että mä olen suunnitellut tunteja. Aivan. Siis toisin sanoen mulla menee aikaa enemmän siihen, että mä todistelen, että mä olen suunnitellut, kuin itse suunnitteluun. Jep, just hyvä systeemi. Lisää tätä Suomeen!
No, olenhan mä kerennyt muutakin tekemään. Monsuunikausi alkaa olla jo ohi, mutta kovimpien sateiden aikana paikalliset vesitiet paisuivat uimakelpoisiksi. Me ollaan likkojen kesken käyty viikonloppuisin puljaamassa krokotiilittömissä vesissä.
Mulle on hiljalleen selvinnyt, missä uskaltaa uida ja missä ei. Se mulle ei ole vielä selvinnyt, miksi toisissa joissa on krokoja ja toisissa ei. Se nyt on selvää, että vuoren seinää ne eivät kiipeä ylös, joten korkeilla paikoilla uskaltaa uida rauhassa. Meillä kuitenkin on maasta melko alavaa, joten siitä ei ole kyse.
Vaikka vedet tietää turvallisiksi, on niissä polskuttelu silti vähän hengityksen salpaava kokemus. Ei näissä vesissä siltikään ihan rennosti lillu, vaikka ne ihanan lämpimiä ovatkin. Hassu tunne, kun hikoilee vedessä.
Nyt lomien jälkeen olla kyllä taas enemmän kuivan kauden puolella, joten uinnit ovat taitaneet jäädä. Tämä monsuunikausi oli kyllä muutenkin kuulemma melko kuiva. Ei ole vettä satanut viikkokausiin. Me huomattiin lomalta paluun jälkeen, että meidän sprinklerit oli varastettu ja letkusta oli mennyt pitkä pätkä. On selkeästi ollut kuivaa. Paikallisetkin haluavat vihreän pihan. No, minä insinöörin tyttärenä väänsin meille ensiapusprinklerin. Se on itse asiassa parempi kuin vanha. Ha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti