Meidän viimeinen päivä Itä-Timorissa meni pääkaupungissa, Dilissä. Jotenkin mä olin kuvitellut mestan huomattavasti hamsuisemmaksi. Dili oli kuitenkin yllättävän vauraan näköinen. Meidän rehtori oli varoitellut etukäteen, että mesta on melko kamala. Ehkä rehtorilla ja mulla on kuitenkin melko erilainen käsitys siitä, millainen on kamala kaupunki.
Toki Dili oli kuuma, monet rakennukset olivat ikääntyneitä betonibunkkereita ja liikenne pörräsi lähinnä kolmekymmentä vuotta vanhoilla busseilla, mutta muuten paikka oli todella viihtyisä. Missään ei ollut roskia! Ihmiset aina valittavat kolmannen maailman valtioissa reissatessaan, että kaikki on likaista. Ei ole! Kaikki on kulunutta, mutta ei likaista.
Me käytiin Dilin mattomarkkinoilla. Itä-Timorin pääsaari on tunnettu kirjavista matoistaan. Atauron punotut matoissa on maanläheiset sävyt, mutta isoimman saaren matot ovat kirkkaita ja komeita. Me kierreltiin kojuja keskipäivän kuumuudessa. Mä ostin muutaman maton. Muutaman kotiin ja yhdestä ajattelin teettää Balilla minihameen.
Illemmalla käytiin katsomalla Dilin päänähtävyys eli Jesse-patsas. Kyseessä on vähän Rion Jeesus-patsaan tyyppinen obeliski. Siellä se tönötti mäen päällä. Seisoi vielä maapallon päälläkin. Tietenkin me kavuttiin patsaan juurelle napsimaan kuvia. Näillä kuvilla kerätään sitten kotikylässä pisteitä uskonnon maikalta.
Me käyskenneltiin patsaalta rantatietä pitkin biitsille viettämään viimeistä iltaa. Katsottiin, kuin aurinko molskahti Atauron taakse ja nautittiin rennosta olosta. Tintattiin naamariin kookokset, puolen tusinaa bisseä ja ihan pirun hyvät pitsat. Ei huono tapa lopettaa loma ollenkaan. Tänne voisi tulla vaikka uudestaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti