Sydney: Lauantai

Käytiin mun aikuisopetusryhmän kanssa reissussa. Me lennettiin viikoksi Sydneyyn tsekkaamaan, millaista elämä on isossa kaupungissa. Suurin osa meidän apuopeista ei ole ikinä käynytkään Darwinia pitemmällä saati sitten, että olisi ikinä käynyt eri osavaltiossa.

Eli erikiva ja varmasti tapahtumarikas reissu tulossa.

Me oltiin kovasti opiskeltu Sydneyn historiaa etukäteen, sillä siellähän ensimmäiset valkonahat vähän päälle parisataa vuotta sitten laittoivat telttansa pystyyn. Vähän sitä ennen oli joku kapteenismies käynyt tökkäämässä lipun maahan ja virkannut, että tää on ny Englannin kuninkaan maita. Elämä oli niin paljon yksinkertaisempaa silloin. Ei ehkä menisi läpi enää.

Me lennettiin lauantaiaamulla kylästä Darwiniin. Vielä viime hetkellä kaksi meidän reissulaisista jättäytyivät kelkasta, sillä heidän enonsa oli kuollut pari päivää aiemmin. He vielä perjantaina vakuuttelivat, että kyllä he voivat lähteä reissuun, mutta yön aikana joku perheen isoista jehuista oli kieltänyt naisia lentämästä kuolleen miehen maiden yli. Ei auttanut, vaikka mä lupasin, että naiset pitävät katseen lentokoneen lattiassa eivätkä näe perinteisiä maita ja pyhiä paikkoja. Ei vaikka sanoin, että hankin siteet silmille. Prkl. Kyllä niitä harmitti.

Me muut sitten lennettiin Darwiniin, vaihdettiin isompaan koneeseen ja lähdettiin mualimalle. Jo isossa lentokoneessa lentäminen oli uusi kokemus monille. Mun piti varmuutella, että on siellä vessat. Ei se tipu. Me saadaan ruokaakin.

Viiden tunnin päästä me oltiin Sydneyssä taksissa matkalla hotelliin. Kaikkein parasta oli tunnelli lentokentältä kaupungin keskustaan. Mieletön kokemus! Taksikuski vinkkasi, että lauantaisin on meidän hotellin lähettyvillä ilotulitus illalla. Me tökättiin äkkiä kassit hotellihuoneisiin ja juostiin katsomaan valoshowta.

Tämä oli monen mielestä parasta ikinä. Siis tunneli ja ilotulitukset samana päivänä! Ja hotellissa oli hissikin vielä. Mitä ne valkonahat vielä keksiikään!

Meidän hotelli oli Darling Harbourin rannalla, joten me ajateltiin kävellä satama-alueen ympäri. Siellä on paljon mukavan näköisiä ravintoloita ja tuhansittain ihmisiä bileretkut niskassa. Mun käsistä piti kaksi apuopea tiukasti kiinni. Oli rystyset hieman valkoisina, kun jännitti niin pirusti.

Jep, tästä tulee vielä aikamoinen seikkailu.