Sydney: Torstai

THURSDAY

On Thursday morning, we caught the train to Hyde Barracks where the first convicts lived when they came to Sydney. We also saw the hammocks that the prisoners slept in the barracks.

We tried on dresses that belonged to the women who used to live there a long time ago. Seeing everything made us very interested in the history of Sydney.

In the afternoon, we had lunch at a restaurant at Circular Quay where the First Fleet landed in 1788. After that, we went walking around Circular Quay to see The Rocks.

The Rocks is the area where the old buildings are. These buildings were built soon after the First Fleet arrived.

We walked to the bridge and we climbed 200 steps up the tower. We saw all the cars, boats, big buildings and also the people walking up to the very top of the bridge. It was exciting and fun to be up in the tower because the views were wonderful.

Tältä päivältä on unohtunut kokonaan mainita shoppailu. Koko päivä oli jatkuvaa mankunaa K-Mart-kaupasta. K-Mart on vähän kuin meidän Anttilan, Cittarin ja Hong Kongin välimuoto tai jenkkien Walmart. Siis sikana kamaa sika halvalla. Me todettiin jo alkumatkasta, että siellä on hyvä toimittaa kaikki ostokset yhdessä osoitteessa. Ja eipä näitä leidejä varmaan kauheasti kiinnosta luksus-putiikit.

Aamu alkoi ihan hyvin, ja porukka oli vielä kaikesta jokseenkin kiinnostuneita. Varsinkin Sydney Harbour Bridgen näköalatasaanteesta. Sitten alkoi K-Mart-mangunta. Mä olin selittänyt jokaiselle moneen kertaan, että me ei voida ostaa mitään mielettömiä määriä sieltä K-Martista, sillä jokainen saa ottaa vain yhden kassin koneeseen ja toisen ruumaan. Painoakin saa olla vain parikymmentä kiloa. Menikö perille? Ei mennyt.

Aurinko alkoi jo laskea, ja tädeillä oli melkein itku silmässä, koska me ei ollut ehditty vielä K-Martin. Missä se on? Missä on K-Mart? Enhän mä tiedä. Mä olen myös ensimmäistä kertaa reissussa. Mutta missä se oooooOOOOoooooOOOoon? Sitten oli virneet komiat, kun me löydettiin se kuuluisa K-Mart. Leidit pistivät rahaa palamaan. Tonni jos toinenkin kilahti kassalla.

Mä vielä kassalla pidin aika tiukkasanaisen puhuttelun tavaran määrästä. Ei auttanut. Sitten sanoin suoraan, että nyt on näreet niin, että mä en laita tikkuakaan ristiin lentokentällä, jos teillä on liikaa tavaraa. Mä aion mennä kahville, ja te saatte ratkoa omat ongelmat. Täällä kun on tapana antaa valkonahkojen  hoitaa hommat. Ihmisillä on näitä sääli, ja sitten tehdään tätien eteen mitä tahansa. Sitten avuliaisuutta pidetään itsestäänselvyytenä, sitten sitä pidetään pakollisena, sitten yhtäkkiä haistatellaan, jos en “lainaa” rahaa tai ajeluta ympäri kaupunkia.

Eräs nainen tuli ilmoittamaan meidän naapurille, että hänen vammainen tyttärensä tulee nyt asumaan teille. Ai, häh? Jep. Se muuttaa nyt teille. Sulla ei ole omia lapsia, sä voit ottaa tän mun hankalan tapauksen. Kiitti, moi! Valkonahat kato hoitaa.

No, lentokentällä oli sitten ongelmia ylipainon kanssa. Ai, kun tä kahvi maistuukin hyvälle.