Tiesittekö, että Hong Kongin vieressä on Macau? Minä en nimittäin tiennyt. Macau on kyllä tuttu nimi, ja osaisin sijoittaa sen Kiinan rannikolle, mutta ei mulla kyllä ollut käryäkään, että se on niin naapurissa kuin se oli. Mä olin Honkkarissa käynyt aiemmin eikä tullut mieleenkään, että olisi voinut ruksata toisenkin "valtion" listalta niin helposti.
Tiesittekö, että Macau on aivan Etelä-Euroopan näköinen? Minä en nimittäin tiennyt sitäkään. Portugalilaiset ovat täällä olleet kovin touhukkaita aikoinaan. Ovat rusauttaneet kirkkoa toisen perään koko saaren täyteen. On jotain piazzaa ja avenueta ja niin eurooppalaista niin eurooppalaista. Hyvä, että viitsivät edes passia katsoa.
Macau oli hyvin erilainen kuin Hong Kong, mutta ainakin yksi yhdistävä tekijä kaupungeilla on. Kummatkin ovat (kauniiden alueiden ulkopuolella) ihan helvetin rumia. Maalaamatonta harmaata betonia silmänkantamattomiin. Tai sitten pastelliksi maalattua betonia silmänkantamattomiin. Ei sillä, että Varissuokaan kaunis olisi.
Me tarvottiin ympäri kaupunkia koko päivä. Oli aivan törkeän kuuma. Ilma ei liikahtanut senttiäkään, ja joka paikka oli täynnä turisteja. Ilmeisesti Hong Kongista ja Manner-Kiinasta tykätään mennä Macauhun kasinoihin, hevoskisoihin ja shoppaamaan. Oli jengiä ja oli hikeä. Ainoa, mitä ei ollut, oli paikallinen valuutta, sillä me päätettiin suhata Macaulle aika ex tempore, kun käveltiin lauttaterminaalin ohi. Janolle ei oikein voinut tehdä mitään, mutta turistipuodeista me vedettiin maistiaisilla maha täyteen.
Turistikauppojen maistiaisista oli pieni hyppäys laadussa meidän Hong Kongin vakkariravinteliin. Grant googlasi Tokiossa Michelin-ravintoloita, sillä siellä niitä kuulemma on eniten. Ei meillä ollut mitään asiaa näihin mestoihin, mutta siitä se ajatus sitten lähti. Missä on halvin Michelin-ravintola? Kas, se onkin Hong Kongissa. Näin tästä puljusta tuli meidän vakkariravintola noin kahdessa päivässä.
Käytiin mestassa aamiaisella joka aamu. Ravintola tarjosi kiinalaisia mykeröitä. Simppelisti sanottuna kyseessä olivat siis erimuotoiset pallukat, pylleröt tai tuubit, joiden sisällä oli tahnaa ja ympärillä nihkeää taikinaa. Eivät ne pahalta maistuneet, mutta jollen olisi tiennyt, että kyseessä on nyt maailmanluokan nykeröt, olisivat varmaan jättäneet aika valjun kuvan. Tai ei ehkä muistikuvaa lainkaan. Kehtaako sitä sanoa, että ei välitä Michelin-murkinasta. Tosin ei me siitä pulitettu juuri kymppiä enempää.
No, mutta se Hong Kong muuten. Ei pöllömpi paikka tälläkään kertaa. Tosin taisin toistaa aika lailla saman turistikaavan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Grant ei ollut aiemmin käynyt lentokenttää pidemmällä, joten mä sain loistaa oppaana. Käytiin tsekkaamassa temppeli vuoren päällä. Sama meno kuin ennenkin. Buddha vaikutti yhtä muirealta kuin kaksi vuotta sittenkin.
Illalla käytiin tsekkaamassa maisemat näköalapaikalta. Ne olivat edelleen hyvin vaikuttavat. Muistan viimeksi pohtineeni, miten voi kaupunki olla päiväsaikaan niin ruma ja pimeällä niin kaunis. Jotain vastaavaa me nyttenkin hölmöteltiin.
Kaunis.
Ruma.
Kaunis.
Ruma.
Siinä se sitten olikin. Loma. Seuraavaa odotellessa…
Bring on semester 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti