1. syyskuuta 2015

Bush break: Alpit ja apinat

Kamikochin jälkeen Alpit oli nähty – ja ei nähty pilvien vuoksi. Joka tapauksessa vuorilla oli kylmää ja sateista, ja me haluttiin pois, joten me köröteltiin bussilla vuorijonon toiselle puolelle Matsumotoon. Meille sattuin niin kiva hotellihuone, että päätettiin hengata siellä muutama päivä. Oltiinhan me jo suhattu hirveellä vauhdilla Kioton temppelit ja Alppien vuoret, ja oli vähän sellainen fiilis, että lomalla olisi hyvä nukkuakin. Joten me nukuttiin. Käytiin kyllä katsomassa Matsumoton linna ja vetämässä maha täyteen sushia pari kertaa. Siinä se.











Taas luvattiin aurinkoista päivää, joten me päätettiin yrittää vielä kerran vuorenhuippuja. Me matkattiin junalla noin tunnin verran etelään ja taas noustiin lasketteluhissin näköisellä systeemillä vuorenhuipulle. Täältä olisi pitänyt näkyä Fujikin, mutta Fujihan päätti alkaa purkautua, joten se oli savun takana piilossa. Ei haitannut kyllä yhtään, sillä maisemat olivat muuten niin upeat.






Me oltiin sen verran korkealla, että lunta oli maassa näin vielä keskikesälläkin. Me tarvottiin lumessa aikamme ja väännettiin pieni lumiukkokin. Oli niin kaunis päivä, ettei oikein mieli muuta tehnytkään kuin vain istua auringossa. Tuntui samalta kuin pääsiäisenä mökillä. Lunta on kyllä maassa, mutta on jo lämmintä.





Meillä oli seuraavaksi päiväksi suunnitelmissa vaikka mitä kivaa, joten oli pakko lähteä seuraavaa kohdetta kohti. Me noustiin Naganon-junaan. Tai niin me luultiin, mutta kävi ilmi, että oltiin väärällä puolen kiskoja ja me lähdettiin väärään suuntaan. Tekevälle sattuu. Päästiin me kuitenkin Naganoon iltasella. Grant ihmetteli, mistä mä olen koko Naganosta mitään kuullutkaan. Eikös täällä ollut jotkut olympialaiset joskus? Jostain syystä tuttu paikka kuitenkin.





Syy, miksi me käytiin pikaiseen näissä maisemissa, on metsä Naganosta hieman pohjoiseen. Siellä on kuumia lähteitä. Ei siinä mitään, kuumia lähteitä nyt on ympäri Japania. Onhan täällä tulivuoria ja muuta vulkaanista sälää. Näissä lähteissä on vaan se erikoinen piirre, että niissä puljaa apinoita.




Apinoita!






Apinat lämmittelevät talvipakkasilla kuumassa vedessä, ettei nyt ihan nirri lähtisi kylmässä. Ne olivat kyllä sööttejä. Mä haluan apinan.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti