Joulu on taas, joulu on taas, ja se meinaa sitä, että viimeinen viikko koulussa on mennään meiningillä leikkaa-liimaa-laula-maalaa-ipädit-tietokoneet-olkaa lapset hiljaa, opettajalla on krapula.
Me väännetiin toimistotädin kanssa hassun hauskoja jouluaiheisia selfie-propseja, sillä kummallakin oli sellainen fiilis, että teki mieli vältellä varsinaista työntekoa. Kyllä te varmaan tiedätte ilmiön. Silloin, kun pitäisi lukea kokeisiin, sitä tekee ihmeellisellä innolla kaikenmoisia siivoustoimia, mitä ei muuten ikinä tekisi.
Sitten me laitettiin meidän askarteluvermeitä päälle ja otettiin valokuvia. Kelatkaa, että me saadaan tästä vielä palkkaakin. Vähän kyllä hävetti. Mutta ei niin paljon, että oltaisi lopetettu.
Joulutoimiin kuuluu tietenkin myös pakollinen joululounas, josta opettajat kohkaa innoissaan monta viikkoa. Lapset syövät lihan ja heittävät kaiken muun roskiin.
Meillä Grantin kanssa oli kaikenmoisia rojuja, joiden me arveltiin olevan kummitytön mieleen, joten me kutsuttiin heidän konkkaronkka kylään illaksi ja juhlittiin joulua pienellä porukalla. Mä en mitään tarjoillut, kun olin juuri nähnyt, miten kokonainen kinkku meni koulussa roskiin, kun se ei oikein kenellekään kelvannut.
Koululaisten juhlan taisi kruunata lahjat. Yleensä viimeisenä päivänä mukulat saavat mukaansa kirjan eivätkä juuri muuta. Ehkä jotain tusseja. Tänä vuonna etelässä oli kerätty lahjoja meidän kylän muksuille. Niitä tuli melkein rekkatolkulla. Kyllä oli kakaroilla naamat messingillä. He saivat valita lahjaröykkiöistä mieleisensä lahjan ja lähteä himaan. Mä kans!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti