Parin viikon päästä oli aika lentää takaisin Darwiniin suorittamaan kurssi loppuun. Tällä kertaa mentiinkin vähän henkselit paukutellen kaupunkiin ja kurssille. Oli selvästi kasvanut itsetunto ja itseluottamus. Eihän se väärin ole. Ja toisaalta sitähän me haluttiinkin, mutta jotenkin se ilmenee aina pomottamisena eikä itsestään vastuun ottamisena.
Case in point. Aamulla jengi (paitsi yksi) kävi syömässä aamupalaa aikaisin aivan kuin joka aamu ennenkin, sillä bussissa oli istuttava kello kahdeksan. Yksi tänttärä tuli aamiaispaikalle viittä vaille yhdeksän, jolloin mä totesin, että nyt ei ole aikaa aamiaiselle, sillä muut istuvat jo bussissa:
- Mut kaikki muutkin sai käydä aamiaisella.
- Kaikki muut olikin ajoissa syömässä. Et sä millään ehdi. Bussi on jo lähtövalmiina.
- Mut muut sai ruokaa.
- Kaikki muut olivat vastuuntuntoisia ja söivät ajoissa. Mä herätin sutkin samaan aikaan kuin muut. Nyt on oma moka, että et tullut ajoissa syömään. Juo vaikka yliopistolla iso kuppi kahvia. Se pitää nälän poissa.
... bussimatkan jälkeen yliopistolla...
Tänttärä kailottaa kovaan ääneen puhelimessa, tulee mua kohti yksi sormi pystyssä, törkkää sormen mun naamaan ja sanoo:
- Bacon and eggs.
Ei pliis. Ei thank you. Ihan kuin mä muka lähtisin hänelle jostain etsimään pekonia ja kananmunia. Jos ei ole itse saanut itseään - sentään helvetti aikuista ihmistä - ajoissa aamiaiselle, niin ole nälissäsi. Miksi tämä on aina tällaista ruoan kanssa?
Tosin yksi täti otti päivän vapaata kurssilta, sillä hän sai päähänsä ostaa auton. Hän kysyi kyllä ihan lupaa, mutta ilmeisesti muilla alkuperäiskansaan kuuluvilla (erityisesti ehkä heillä, jotka asuvat kaupungissa ja puhuvat englantia) on vaikeuksia sanoa ei näin tummaihoisille alkuperäiskansaan kuuluville. Sitten kurssin vetäjät huokailivat mulle, että olisi tärkeää olla paikalla joka päivä. Hetkinen. Hän kysyi teiltä lupaa. Ja te sanoitte, että sopii. Nyt ei auta itku markkinoilla.
Case in point. Aamulla jengi (paitsi yksi) kävi syömässä aamupalaa aikaisin aivan kuin joka aamu ennenkin, sillä bussissa oli istuttava kello kahdeksan. Yksi tänttärä tuli aamiaispaikalle viittä vaille yhdeksän, jolloin mä totesin, että nyt ei ole aikaa aamiaiselle, sillä muut istuvat jo bussissa:
- Mut kaikki muutkin sai käydä aamiaisella.
- Kaikki muut olikin ajoissa syömässä. Et sä millään ehdi. Bussi on jo lähtövalmiina.
- Mut muut sai ruokaa.
- Kaikki muut olivat vastuuntuntoisia ja söivät ajoissa. Mä herätin sutkin samaan aikaan kuin muut. Nyt on oma moka, että et tullut ajoissa syömään. Juo vaikka yliopistolla iso kuppi kahvia. Se pitää nälän poissa.
... bussimatkan jälkeen yliopistolla...
Tänttärä kailottaa kovaan ääneen puhelimessa, tulee mua kohti yksi sormi pystyssä, törkkää sormen mun naamaan ja sanoo:
- Bacon and eggs.
Ei pliis. Ei thank you. Ihan kuin mä muka lähtisin hänelle jostain etsimään pekonia ja kananmunia. Jos ei ole itse saanut itseään - sentään helvetti aikuista ihmistä - ajoissa aamiaiselle, niin ole nälissäsi. Miksi tämä on aina tällaista ruoan kanssa?
Tosin yksi täti otti päivän vapaata kurssilta, sillä hän sai päähänsä ostaa auton. Hän kysyi kyllä ihan lupaa, mutta ilmeisesti muilla alkuperäiskansaan kuuluvilla (erityisesti ehkä heillä, jotka asuvat kaupungissa ja puhuvat englantia) on vaikeuksia sanoa ei näin tummaihoisille alkuperäiskansaan kuuluville. Sitten kurssin vetäjät huokailivat mulle, että olisi tärkeää olla paikalla joka päivä. Hetkinen. Hän kysyi teiltä lupaa. Ja te sanoitte, että sopii. Nyt ei auta itku markkinoilla.
Onneksi oli valmistujaiset ihan tuloillaan. Ja onneksi kaikki olivat valmistumassa. Tilaisuuteen kuului pukeutua tyylikkäästi, joten reksi antoi meille koulun luottokortin mukaan, jolla me saataisiin kaikille kledjut. Sekin oli aikamoinen operaatio, mutta ei siitä enempää.
Täytyy sanoa, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oli hymy mullakin aika herkässä, kun laitettiin juhlavaatteet päälle. Vielä enemmän hymyilytti, kun mimmit saivat diplomit kouraan.
Kaikista eniten hymyilytti, kun vihdoin päästiin takaisin himaan ja omaan rauhaan. Nyt näille jutuille voi jo varovaisesti nauraa. Silloin ei kyllä naurattanut.
Kaikista eniten hymyilytti, kun vihdoin päästiin takaisin himaan ja omaan rauhaan. Nyt näille jutuille voi jo varovaisesti nauraa. Silloin ei kyllä naurattanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti