Käytiin lenkillä, ja reissulta löytyi yksi tällainen.
Ryteiköstä kuuluin mouruamista, mutta oli niin pimeään, että ei pysähdytty katsomaan, mistä oli kyse. Mä olin jo unohtanut koko jutun, kunnes paluumatkalla kuului edelleen maukunaa mutta tällä kertaa siitä suunnasta, mihin me oltiin kävelty. Katti oli selkeästi lähtenyt seuraamaan meitä.
Me pysähdyttiin tutkimaan asiaa, sillä aurinkokin oli jo horisontin yläpuolella. Ei ehditty oikeastaan ottaa askeltakaan ryteikön suuntaan, kun katti pinkaisi puskista ja kapusi Grantin syliin. Ei sitten muu auttanut, kuin viedä se kotiin. Koko matkan se puski Grantin partaa vasten ja nuoli naamaa.
Kotona mä nappasin siitä kuvan ja laitoin sen nettiin. Kissa kun ei oikein käyttäytynyt kuin paikallisten lemmikit. (Käytän nyt sanaa lemmikki tässä hyvin väljässä mielessä, sillä kylä on täynnä kapisia koiria, joita ei ruokita ja joita on potkittu tai joiden päälle on heitetty kiehuvaa vettä.) Ehkä se oli karannut joltakulta. Työpäivän ajaksi me laitettiin se varastoon pahvilaatikon ja juomien kanssa. Päivän aikana se oli ripuloinut melkein koko lattian piiloon. Seuraavan yön se sitten nukkui ulkona.
Kukaan ei ikinä tunnustanut kissaa omakseen. Sitten se jäi asustamaan meidän taloyhtiöön. Naapuri Darwinissa käydessään hankki sille kirppu- ja punkkikaulapannan, ja mä hain Darwinista kynsimisalustan ja leluja. Kyllä tämä on nyt meidän kissa.
Nimestä ei päädytty yhteisymmärrykseen. Grant kutsuu sitä nimellä Chip, sillä murrinh-pathaksi sana musta on chipmam. Naapuri kutsuu sitä nimellä Kukitty, sillä murrinh-pathassa eläinsanojen eteen tulee ku ja elukka on selkeästi kissa eli kitty. Toiset naapurit taas tuntuvat kutsuvan sitä lähinnä nimillä Shithead ja Fuckin' beast.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti