Kai meillä jotain tapahtui Bali-loman ja seuraavan loman välillä, mutta näistä asioista ei ole juuri mielikuvia. Jotenkin mä arvaisin, että ainakin me ollaan käyty kirkossa. Lisäksi meillä koulussa on varmaanki stressattu sitä, mistä revitään seuraavalle vuodelle opettajat, kuka muuttaa mihinkin asuntoon, kuka opettaa mitäkin luokkaa jne. Yleensä helpomman luokan ja kivemman asunnon saa olemalla mahdollisimman hankala ihminen.
Näillä ausseilla on sananlasku vinkuvista saranoista ja siitä, että yleensä ne rasvataan ensin. Meillä on jonkun verran näitä vinkuvia saranoita duunissa. Ja ei siinä mitään, kyllä asioista vinkua saa ja pitkääkin vinkua, muuten ei muutu mikään. Mutta sitten on näitä tyhjästä vinkujia. Toisaalta on ihailtava ihmisiä, jotka näkevät mahdollisuuden ja ottavat sitä suoraan sarvista.
Meitä ei tänä vuonna kauheasti liikauttanut vinkujat. Ennen mulla on keittänyt aika säännällisesti yli neljännessä jaksossa, mutta tieto siitä, että me ei olla täällä ensi vuonna on saanut kyllä aikamoisen tyyneyden mun mielenterveyteen. Ei kiinnosta, ei jaksa. Olkaa keskenänne. Meille riitti.
Kun on ollut duunissa meidän kylässä neljä vuotta putkeen, työnantaja maksaa puolen vuoden palkallisen opintovapaan. Voin sanoa ihan rehellisesti, että neljän ihan helvetin pitkän vuoden jälkeen tekee ajatus opintovapaasta aika gutaa. Palkan eteen on toki opiskeltava, mutta missään ei lue, että sitä opiskelua on tehtävä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti