Bali ja hipit

Tässä vaiheessa vuotta on taas aika kirjoittaa Balista, sillä meillä oli viikon loma. Ensimmäisen jakson jälkeen meillä on viikko aikaa vetää lonkkaa, toisen jakson jälkeen kuukausi, kolmannen jakson päättää taas viikon loma ja joulukuusta alkaa kuuden viikon huikea lomaspektaakkeli.

Ei me aina Balilla käydä. Vain noin kolme kertaa vuodessa. Aina kummatkin viikon lomat menee Indonesiassa jossain ja usein vielä jompikumpi pidemmistä lomistakin. Se on lähellä, se on halpa ja se on kiva.

Tällä kertaa Grant lähti kotiseuduilleen, ja mä en viitsinyt nyt ihan viikoksi Suomeen lähteä, joten Balille siis. Mun kaveriksi tuli mukaan entinen naapuri ja edelleen hyvä ystävä Joyce.

Meidän ensimmäinen kohde Balilla oli Ubud. Me käytiin täällä muutama vuosi sitten Grantin kanssa ja todettiin mesta sietämättömäksi hippirysäksi. Oli chakran korjausta ja auran asennusta. Sama meno edelleen.

Tällä kertaa meidän hotelli oli hieman Ubudin ulkopuolella, ja mulle alkoi aueta, miksi normaali jengikin vauhkoaa Ubudista paljon. Siis, täysjärkiset ihmisetkin. Meidän majatalo oli upean vihreiden, silmiä lähes särkevien riisipeltojen keskellä. Me oltiin kuin plantaasin omistajia mai tait kourassa uima-altaan reunalla, kun muut korjaavat riisisatoa. Oli ensimmäisen tunnin hieman huono omatunto, mutta sitten oli hyvin nopeaan sellainen olo, että tähänhän voisi vaikka tottua. Ehkä se oli se mai tai.

Me käytiin päivän löhöilyn jälkeen Ubudissa itsessään. Joyce oli samaa mieltä, että hippeily on sietämätöntä. Vähemmistön edustajana Joyceä otti päähän se, miten valkoiset jooga-mimmit ottavat muitten kulttuurista “kaikkee vähä ihkuu – siis niin tribalii” ihan vain koristeeksi pätkääkään välittämättä siitä, millaisessa arvossa koruja tai kasvomaalauksia alkuperäiskansat itse pitävät. Sitähän minäkin. En vain osannut sanoiksi pukea.

Tämä on sitä samaa jengiä, jotka itke kohkaavat ympäri maailmaa iPhonejen kanssa ja valittavat, kun wi-fi pätkii, mutta paikalliset ihmiset eivät saisi muuttaa lehmänsontamajoistaan mihinkään, sillä “on se niin sääli, kun perinteiset elämäntavat katoaa”. Sori, mut ei muakaan kiinnosta elää samoissa olosuhteissa kuin Suomessa elettiin kaksi sataa vuotta sitten. Eikä oikeastaan edes kaksikymmentä vuotta sitten. Menkää itteenne, hipit. Länsimainen lääketiede rulettaa.

Ai niin, nähtiin apinoita. 

Ja temppeleitä.

Loman toinen puolisko meni merellisissä maisemissa. Ubudin jälkeen vietettiin nelisen päivää Balin kupeessa olevalla Lembongan-saarella. Lutrattiin meidän majatalon altaalla. Lutrattiin meressä ja lutrattiin rommilla. Alkoi vitutus helpottaa.