Luvat kondiksessa?

Olenko kertonut aboriginaali mailla asumisesta sellaista, että täällä tarvitsee olla kirjallinen lupa työskentelyyn ja muuten vain humputteluun? Ennen ei tarvinnut, mutta sitten paikalliset maanomistajat saivat kusipäistä tarpeekseen. Kusipäillä tarkoitan nyt sellaisia valkonahkoja, jotka metsästävät toisten mailla ilman lupia, tuhoavat pyhiä seitoja, jättävät roskia ympäriinsä ja ryyppäävät ryteikössä. Oli vissiin turha selittää, että eihän me kaikki. Tosin havemmin se taitaa toimia toisin päinkään: Ei me kaikki aboriginaalit ryypätä. Ei me kaikki aboriginaalit eletä sossulla. Ei me kaikki aboriginaalit hakata vaimojamme.

No, nyt meillä täytyy sitten kaikilla olla kirjalliset luvat. Kyseessä on melko yksinkertainen toimitus. Jätetään hakemus ja sitten seuraavalla viikolla on sähköpostissa lupa. Hahaha hahah ahaha HAHAhaha HAHAHA hhahahaha! Vitsi, vitsi! Eihän tässä osavaltiossa mikään ole ikinä yksinkertaista. Ja kaikesta yksinkertaisestakin tehdään niin helkutin vaikeaa. Tämä mesta on niin täynnä ellunkanoja.

Me sitten taytettiin hakemukset. Yksi hakemus per naama työlupiin ja yksi hakemus per naama rantalupiin. Siitä on nyt yli puoli vuotta, eikä kummastakaan luvasta ole kuulunut mitään. Työlupa mua ei haittaa pätkääkään, sillä mä olen joka tapauksessa Northern Territoryn katolisen koulupiirin palkkalistoilla. Jos mä en voi tehdä työtä täällä niin voi voi. Palkka juoksee kuitenkin. Mun sopimuksessa on myös luvattu ilmainen majoitus, joten pahimmassa tapauksessa katolinen koulupiiri maksaa mulle hotellit Darwinissa, kunnes luvat on toimitettu.

Mutta sitten se rantalupa. Meidän lähimaastot on täynnä maailmanluokan rantoja. Okei, ei täällä ole turkoosia vesiä tai palmupuita, mutta rannat ovat pitkiä, kauniita ja puhtaita. Ainoa vaan, että niille ei enää voi mennä tuosta vain. Ennen riitti, että koukkasi matkalla rannalle maanomistajan kautta ja sai suullisen luvan. Nyt pitää päättää etukäteen, koska haluaa rannalle mennä, kenen kanssa ja millaisella autolla. Sitten pitää hakea sitä lupaa, ja tähän mennessä luvan odotteluun on mennyt se puoli vuotta. Että kyrsii.

Meidän paikallinen lupamies sanoi, että menkää vain rannalle. Hakemuksen jättäminen riittää. Mä en ole uskaltanut muistuttaa sitä, että hakemuksesta on jo kuusi kuukautta. Luvat kun ovat voimassa vain kolme kuukautta. Nyt meillä on ainakin se tekosyy, että lupamies sanoi ja meille ei ole lupia viimeisine voimassaolopäivineen toimitettu. Luvatta maille menemisestä seuraa karkotus.

Me sitten käytiin rannalla pari kertaa ihan turvallisin mielin. Lupahakemus on postissa. Nou hätä. Sitten kävi ilmi, että lupamies ja minä puhuttiin eri rannoista. Onneksi meitä ei bongattu väärältä rannalta, sillä… tosiaan luvatta maille menisestä seuraa karkotus.

UPDATE: Lupamies on muuttanut Wadeyestä pois kokonaan. Lupia ei ole vieläkään. Tää on niin tätä territoriomeininkiä.