FINSKI Sussun svensexa

Serkku kävi tahtomassa mun loppulomasta, mutta sitä ennen tietenkin piti juhlistaa niitä viimoisia sinkkupäiviä. Polttareiden järjestely meni hyvin pitkälti sähköpostien ja Facebookin varassa, sillä mä olin Aussilassa, yks kaaso Turussa ja kolmas Porissa. Menihän se näinkin, mutta aikaa kului väkisinkin siihen, että odoteltiin aikaeron vuoksi toistemme vastauksia. Saatiinhan me silti jotain kasaan.

Polttarisankari kyllä arvasi polttareiden ajankohdan, sillä lekuri oli sille määrännyt sellaisen kipulääkelaastarin, jonka kanssa ei ryypiskellä, joten sankari itse soitti kaasoille ja kyseli, että kannattaako tämä nyt lätätä kankkuun. "No, ööööööööh. Ööööööööh. Joo, tota, äääääh. No, jos nyt et, öööö, laita sitä sitte nahkaan", kaasot vaikeroivat. Ylläripolttarit kun olivat seuraavana päivänä. Tosin sankari oli osannut jo tietenkin etukäteenkin laskeskella, että mun maassaoloaikaan mahtui viisi viikonloppua, joista yksi on juhannus ja yksi Ruisrock.

Polttariaamu alkoi sitten suunnistuksella. Sankarille oli väännetty vihjeet, joiden perusteella sankarin piti arvata kaverin henkilöllisyys, ja kartta, josta löytyi kaverin sijainti. Hyvin ne kaverit sieltä löytyivät. Jokainen sai vielä käteensä hienojen naisten kukkaset. Me serkun kanssa leikittiin pieninä mutsin tekemillä mustalaisröijyillä hienoja naisia, ja ompelimosta löytyi vielä tilkkuja, joista me saatiin kaikille likoille rannekukat.

Polttarisuunnistui päättyi Turun linnan puistoon, jossa meidän oli tarkoitus pikniköidä, mutta tietenkin polttarit sattuivat kesän ainoalle sateiselle päivälle, joten me päädyttiin sitten lähimpänä asuvan kaason luokse. Pöydät notkuivat herkkuja, ja niitä olisi kyllä ollutkin ilkeä ruveta sateen sattuessa pakkaamaan pusseihin ja autoon. Herkuttelun lomassa juhlakalu vastaili tulevaa miestänsä koskeviin kysymyksiin. Jotenkin sulhanen oli osannut vastata kysymyksiinsä väärin, sillä Sussun vastaukset harhailivat ihan ties missä. Suosikkiruoka kyllä meni nappiin! Ribsit ja letut!

Piknikin jälkeen me suunnattiin läheiseen puistoon polttamaan kaloreita. Paikalle saapui setä, joka piti meille tai chi -oppitunnin. Se oli oikeastaan oikein mukavaa puuhaa, ja juuri sellaista hommaa, mitä olisi kiva tehdä laiturin nokassa aikaisena mökkiaamuna. Juhlakalu itse meinasi pökertyä pariin kertaan, kun yhtäkkiä jännittyneiden hartioiden ohi humpsahtikin verta päähän, mutta hyvinhän se meni. Naapureitakin tuntui kiinnostavan touhu, sillä takarivistä informoitiin, että pihalta on tuijotellut setä koko touhun ajan. Varmaan se kiroili Portsaan muuttaneita hippejä.

Tai chin jälkeen meillä olikin lounasvaraus Aurajoen rannalla. Eihän meihin mitään mahtunut julmetun brunssin jälkeen, mikä olikin oikeastaan ihan hyvä, sillä Ranta-Kerttu-perkele oli mennyt vaihtamaan ruokalistansa eikä sieltä löytynytkään oikein mitään laktoositonta ja kaikki sormiruoatkin olivat kadonneet. Jotain me saatiin sumplittua masun pohjalle.

Kaasoilta oli mennyt myös täysin yli hilseen sellainen logistinen seikka, että osa keskustan kaduista oli suljettu Paavo Nurmi -maratonin takia. Siinä me sitten siiderituopin käsissä katseltiin, kun porukka juoksee sateisen Turun katuja. Ei se juurikaan meidän menoon muuten vaikuttanut, mutta jokilaivapaikka vaihtui. Ei lähdetty yrittämään parkkipaikkoja lähempää keskustaa maratoonareiden ja Keskiaikamarkkinoiden parista vaan päädyttiin vain vastapäiseen jokilaivaan. Tietenkin Förillä - Turussa kun ollaan. 

Laivalla tentattiin vähän morsmaikun emäntätaitoja. Kyllä siitä vielä hyvä talon emäntä tulee. Ruokapuoli meni oikein sujuvasti, viherkasvien hoito taisi mennä arvaten oikein - mutta oikein kuitenkin - ja kädentaidotkin menivät läpi vähintäänkin kiitettävin arvosanoin. Tosin uuden nimikirjoituksen harjoitteluun tarvittaneen lisäaikaa, sillä uuden sukunimen ensimmäinen kirjain tuotti hieman vaikeuksia. Lisäksi kravattisolmun tekoon luntattiin apua viereisen pöydän pojilta, mutta eihän sitä säännöissä kiellettykään. Ei kysyvä tieltä eksy.

Meidän loppuilta huipentui tietenkin mökille. Meillä oli sellainen ropleema, että meitä mökille lähtijöitä oli alun perin kymmenen plus morsio, eikä me mahduttu kahteen henkilöautoon. Morsiammelle järkättiin sitten moottoripyöräkyyti. Kyytijää ei sankari osannut edes arvata siskonsa mieheksi, sillä tällä oli kypärän visiiri alhaalla eikä suusta tipahtanut sanaakaan. 

Siskon siippa oli ottanut ajelun enemmänkin extreme-harrastukseen johdattelevana tutustumistapahtumana eikä enemmänkin siirtymisenä paikasta A paikkaan B, miten me olimme ajatelleet asian. Oli kuulemma paineltu aikamoista vauhtia pienillä sorateillä. Päästiin kuitenkin ehjin nahoin perille, vaikka oli pitänyt kiroilla kuskin korvaan kovimmissa vauhdeissa. Eihän se kuullut. Tai kuunnellut. No, kyllä morsmaikkua itseäkin hymyilytti perillä. Vai olisiko sitten kauhusta ollut vielä naama kankeana.

Mökin isäntä oli meille järjestänyt jo morsiussaunatkin. Tuntui kelpaavan morsiamelle hyvin, sillä kaasot olivat unohtaneet pakata tarvikekassiin hanskat. Eihän niitä kesällä kaivata! Eipä tullut meille moottoripyörättömille mieleen, että saattaa viima vetää näpit kylmiksi. Saunassa sulivat sitten jäiset sormetkin. Me aloitettiin taikominen sulattelukierroksen jälkeen. 

Morsian sai tietenkin istua niillä kuuluisilla pillunpäreillä, havujen päällä lauteilla. Kaikille taisi olla uusi perinne se, että morsiamen piti astua saunaan ruisleivät kainaloissa, jotta hän pysyisi tiellä. Me ei oltu ollenkaan varmoja, saiko ne leivät ottaa pois saunaan astumisen jälkeen, joten morsian sai varmuuden vuoksi istua koko ensimmäisten löylyjen ajan limput kainalossa. Tietenkin me oltiin karkotettu pahat henget hakkaamalla seiniä ja laulamalla loitsuja. 

Lisäksi nahkaan hierottiin suolaa, jottei vanha suola janottaisi, jauhoja, jotta valkaistuisi vanhoista synneistä, ja hunajaa, jotta elämä olisi makeaa. Vanha tuttu kananmuna päähän kai meinaa jonkinmoista hedelmällisyyttä, mutta mä luulen, että nykyaikana on vain kivaa päästä särkemään kananmuna toisen kalloon. Ainakin meitä kaikkia taisi kovin kikatuttaa. 

Seuraavaksi morsian sai juosta saunaa ympäri ja huutaa eksiensä nimeä per kierros. Taas pelattiin turvallisesti varman päälle ja aloitettiin tarha-ajoista ja ekasta pususta. Muutaman kierroksen jälkeen (kuka näitä nyt laskee) morsian sai huudella tulevan siippansa nimeä. Nyt ei pitäisi vanhojen kaivella - tuskin nyt kaiveli ilman temppujakaan. 

Loppuiltaa vietettiin grillailun ja drinkkikisan merkeissä. Vanhana baaritaiturina juhlakalunhan pitäisi pystyä siipan lempidrinkkeihin silmät sidottuinakin. Ihan hyvin se meni. Mitä nyt kossut meni jalluina ja lantringeistakin oltiin ensin vähän hämmentyneinä. Ei sentään. Tulihan sieltä ihan ehtaa tavaraakin. Vapaakaatokin meni ihan asiakkaita tyydyttävään tahtiin.  Kymmenen pistettä!

Aamulla me pakattiin mökki kuntoon ja lähdettiin kohti kotia. Seuraavaksi päiväksi ei varattu mitään ohjelmaa, sillä me ennakoitiin osallistujien kunto todellista huonommaksi. Itse asiassa mökistä nousi aikaisin hyvin reippaiden tyttöjen päät. Ollaankohan me aikuistuttu, kun oltiin niin vastuullisia. 

Morsian laitettiin vielä viskaamaan vasta saunankatolle. Ennen muinoin oli kuulemma niin, että mitä lähemmän harjaa vasta päätyi, sitä onnellisempi liitto. Meidän sauna oli kyllä niin jyrkkäkattoinen, että ei sitä vastaa olisi sinne harjalle saanut Seppo Rätykään. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin vasta katolle, ja se oli meidän kaikkien mielestä varsin tyylikäs veto, joten me tyydyttiin julistamaan tuleva liitto onnelliseksi ja lähetettiin morsian takaisin kohti kotia.