Mökki- ja Viron-reissun välissä, me käytiiin vielä poikain kanssa Naantalissa. Aussipojat siis menivät Viroon, minä en. Viron-matka oli poikien reissu. Eikös ne yleensä tuppaa olemaan lähinnä poikien reissuja. No mutta siis asiaan, me käytiin Naantalissa.
Anskun sisko, Ninni, oli suositellut Anskulle hyvää pitsapaikkaa, jossa me käytiinkin alkulomasta Sussun ja Anskun vanhempien kanssa. Eikä Ninni ollut väärässä lainkaan. Pitsat olivat aivan törkeän hyviä. Harvoin mä riehun ruoasta, mutta pitsat olivat niin taivaallisia, että huono ja epäkohtelias palvelukaan ei saanut mua jäämään kotiin. Pojat olivat samaa mieltä. Pirun hyvät sapuskat.
Me käytiin pitsan jälkeen bissellä ja jäätelöllä. Naantali näytti kyllä aurinkoisessa ja lämpimässä kesäillassa parhaat puolensa. Ihmisetkin tuntuivat olevan ihmeen hyvällä tuulella - noin niin kuin suomalaisiksi. Kesäloma tekee ihmeitä yhdelle jos toisellekin. Me istuttiin aikamme Kaivohuoneen terassilla, ja elämä tuntui aika vaivattomalta.
Käytiinhän me toki pienellä kävelylenkilläkin painattelemassa ruokaa. Naantalissa on sellaista samanmoista tunnelmaa kuin Portsassakin. Ihan paljasjalkaiselle turkulaisellekin tekee hyvää vain käyskennellä ja ihastella, miten ihmiset voivat asua jossain muissa kuin elementtitaloissa. Mä yritin uskotella, että näin keskivertosuomalaiset asuvat. Eihän tässä idyllissä mitään ihmeellistä ole. Näinhän mekin Grantin kanssa silloin Vakkella… joo!
 |
| Suomessa on mukavaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti