Jotenkin noille kolleille tuli sen Hynysen nähtyä sellainen olo, että jotenkin tuota äijyyden puutosta pitäisi kompensoida. Me lähettiin Ruisrääkin jälkeisenä päivänä heti aamusta mökille. Mikkeliä ennen pysähdyttiin puukkokaupoilla. Kränällä olikin entuudestaan puukko, mutta se hävisi Wadeyessä (lue: varastettiin pihalta - varmaankin sitten kovempaan tarpeeseen). Sillä se tykkäsi leikata lihat, leivät ja banaanipuut. Nyt ne ostivat Dominicin kanssa kummatkin puukot matkamuistoiksi. Kyllä niillä sitten kelpasi viuhoa mökillä.
Puukkojen lisäksi pojat päättivät kokeilla äijäilyä muun muassa ammuskelemalla ja halkoja pilkkomalla. Ensin se meno oli sen näköistä, että kohta ei ole pojilla koipia. Jalka pukin vieressä ja kirvestä huidellaan alaviistoon. Ei sitä oikein kestänyt kattoa. Minä sitten piällysmiehenä lähdin hakemaan mestarihakkaajia paikan päälle, kun eivät ne muuten tahtoneet uskoa. No, on niillä vielä kummallakin koivet tallella.
Muuten mökkipäivät menivät kalastellessa ja saunaa lämmittäessä. Saatiin me metsästäkin kantarelleja paistettavaksi ja mustikoita parin piirakan verran. Ahvenia ei juuri noussut muuten kuin yksi kilon kokoinen möllykkä. Se vedettiin naamariin torvisienikastikkeen kanssa.
Bevan - Kränän vanha aussi kamu - tuli pari päivää myöhemmin, ja sen tuloa juhlittiin sitten poronpaistin kanssa. Nyt on kaiketi kaikki ne perinteisemmät proteiinin lähteet maisteltu. On ollut sitä finskiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti